Viljamin* suurin haave olisi löytää oikea ystävä, jota ei ole vielä hänen 7-vuotisen elämänsä aikana löytynyt. Pojan äiti Taina* toivoisi, että lasten yksinäisyyteen puututtaisiin jo varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa ja kouluissa.
Viljami on päällisin puolin aivan tavallinen poika. Vieraiden silmissä hän on touhukas ja iloinen lapsi, joka on mukana muiden lasten leikeissä ja ilonpidossa. Tilanne on todellisuudessa kuitenkin aivan toinen.
Siinä, missä moni muu 7-vuotias poika haaveilee uusista videopeleistä, Viljami haluaisi löytää kaverin, jota pyytää leikkimään.
– Hänellä on ollut sisarustensa kanssa joitain yhteisiä ystäviä, naapurintuttuja ja sukulaisia, mutta sellaista ikiomaa kaveria hänellä ei ole koskaan ollut. Hän kaipaisi sellaista ystävää, joka ei ole siskon tai pikkuveljen kaveri vaan ihka oma kaveri, jonka kanssa hän on ihan itse ystävystynyt, Taina avaa poikansa hartainta toivetta.
LUE MYÖS: Jopa 5-vuotiaat kärsivät Suomessa yksinäisyydestä
"Hän ajattelee, ettei kelpaa koskaan kenellekään"
Viljami päätti juuri esikoulun. Poika kokee olevansa epäonnistunut, koska hän ei onnistunut vuoden aikana luomaan yhden yhtä kaverisuhdetta kovasta yrityksestään huolimatta.
Vuosi olikin perheelle raskas, kun poika palasi useita kertoja itkuisena esikoulusta kotiin. Nukkumaan mennessä yksinäisyys kaihersi pienen pojan mieltä lähes joka ilta.
– Hän ajattelee, ettei kelpaa koskaan kenellekään ja että hän tulee olemaan koko loppuelämänsä yksin. Äitinä on hyvin raastavaa kuulla oman lapsensa suusta sellaisia asioita.
Viljami ei halua enää järjestää kaverisynttäreitä, sillä hän pelkää, ettei kukaan kuitenkaan tulisi paikalle. Hän ei uskalla aloittaa uutta harrastusta, sillä ajatus siitä, ettei kavereita löytyisi harrastuksenkaan parista, on musertava.
Ensimmäiselle luokallekin meneminen pelottaa, sillä Viljami uskoo, että sama pettymysten sarja seuraa häntä myös opintielle.
– Hän sanoo, että olisi paljon parempi, jos häntä ei olisi ollenkaan olemassa, Taina kertaa poikansa lähes päivittäisiä ajatuksia.
LUE MYÖS: Päivittäin hyytäviä tarinoita yksinäisyydestä kuuleva asiantuntija antaa kolmen kohdan vinkin jokaiselle suomalaiselle: "Monen ihmisen arki on yhtä odottamista"
Herkkää poikaa ei tahdota ymmärtää
Viljami on kasvanut rakastavassa ja kannustavassa perheessä, joten pojan yksinäisyys ei ole peräisin huonoista kotioloista.
Pojalla on vilkas mielikuvitus ja hän keksii hauskoja leikkejä, joten ideoiden puutteestakaan poikaa ei voi syyttää. Miksi tavallinen ja reipas poika ei saa ystäviä?
Vanhemmat ovat yrittäneet rohkaista huonon itsetunnon omaavaa poikaansa kaverisuhteiden luomisessa, mutta kannustukset tuntuvat olevan vain laiha lohtu pojalle niin monen karvaan pettymyksen jälkeen.
– Hän pitää itseään usein huonompana kuin muut. Hän kokee olevansa erilainen, ja että vika on hänessä.
Viljami kokee olevansa epäonnistunut, sillä hän ei onnistunut eskarivuotensa aikana luomaan yhden yhtä kaverisuhdetta. Hän pelkää, ettei syksyllä koulussakaan kukaan välitä hänestä. Kuvituskuva.
Sen lisäksi, että Viljami on älykäs ja pohdiskeleva lapsi, hän on myös hyvin herkkä. Viljami kokee niin ilot kuin surutkin laaja-alaisemmin kuin eskari-ikäinen lapsi tavallisesti tuntee.
– Hän tuntee todella voimakkaasti. Hän tulkitsee myös muiden tunteita ilmeistä, eleistä ja äänenpainoista, äiti selventää.
LUE MYÖS: Yksinäisyys voi satuttaa ketä tahansa – tutkija: "Sosiaalinen kipu näkyy aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu"
Taina on käynyt keskustelua poikansa yksinäisyydestä myös esikoulun henkilökunnan kanssa. Henkilökunta ei kuitenkaan ole nähnyt tilanteita sellaisina kuin pieni lapsi on ne kokenut.
– Heillä on kova halu ymmärtää ja auttaa, mutta tilanne näyttäytyy heille siten, että Viljami on mukana porukassa, Taina valittelee.
Perheenäiti uskoo, että kenties pojan filosofinen luonne on vaikeasti ymmärrettävissä, vaikka Viljami on äidin kuvailun mukaan maailman rakastettavin ja huomaavaisin poika.
Yksinäisyys kalvaa Viljamin mieltä niin paljon, että hän jopa toivoisi, ettei olisi ollenkaan olemassa. Kuvituskuva.
Valoa tunnelin päässä
Vaikka pojan tilanne on tuntunutkin paikka paikoin lohduttomalta, valoa on tunnelin päässä. Kun Taina kertoi poikansa yksinäisyydessä sosiaalisessa mediassa, käyttäjien joukosta löytyi nainen, joka haluaisi tutustuttaa lapsensa ja Viljamin toisiinsa.
Poika aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan pienessä koulussa, jonka yhteishengen äiti toivoisi olevan kannustavampi kuin suurissa oppilaitoksissa.
Kun Viljami on saanut perusopetuksesta kiinni, häntä kannustetaan pojan omin ehdoin uusiin harrastuksiin, joiden kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Pojalla on kuitenkin pitkä kesäloma edessään. Vaikka uiminen ja muut kesäiset aktiviteetit ovat pojan mieleen, hän ei pääse yksinäisyyttä pakoon lomallakaan.
LUE MYÖS: Kesälomat kurittavat vähävaraisia perheitä – kouluruoan puute koskettaa jopa 150 000 lasta: "Tosi iso ongelma monessa perheessä"
Yksinäisyyden kierre tulisi katkaista ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa
Taina toivoo, että jokainen vanhempi kannustaisi lapsiaan puuttumaan yksinäisyyteen hoitopaikoissa ja kouluissa: jos lapsi näkee jonkun istuvan syrjässä yksinään, tämä tulisi pyytää leikkiin mukaan.
– Lapsille täytyy opettaa erilaisuuden hyväksyntää: kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitäisi pystyä tulemaan toimeen, Taina rohkaisee hyväntahtoisesti.
Tainan mielestä lapsia tulisi kannustaa puuttumaan yksinäisyyteen. Vaikkei kaikista pidäkään, kaikkien kanssa pitäisi pystyä tulemaan toimeen.
Maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ja yhä nuoremmat joutuvat kamppailemaan yksinäisyyden, ulkonäköpaineiden ja huonon itsetunnon kanssa. Taina toivoisikin, että näihin asioihin tartuttaisiin jo varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa.
– Hoitopaikoissa ja alakouluissa pitäisi entistäkin enemmän korostaa sosiaalisten taitojen tärkeyttä. Sen sijaan, että harjoitellaan jatkuvasti kirjaimia, opetellaan, kuinka ollaan ihmisten kanssa ja kuinka hyväksyä itsensä. Näitä taitoja tarvitsee aikuisenakin.
Taina haluaa muistuttaa, että lapsena koetulla yksinäisyydellä ja hylätyksi tulemisella on kauaskantoisia seurauksia – niiden vaikutukset saattavat näkyä ikävällä tavalla vielä aikuisenakin.
– En halua, että kukaan lapsi kokisi olevansa yksin. Olisi hyvä, että tuo kierre katkaistaisiin ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa, Taina toivoo.
*Tainan ja Viljamin nimet on muutettu.