7 kysymystä asiantuntijalle: Kuinka laaja ongelma poliisiväkivalta oikeasti on? Professori kertoo, mitä George Floydin tapaus voi tarkoittaa maailmanlaajuisesti

Yhdysvalloissa keskustelu valkoisuuden tuomista etuoikeuksista ja siitä, miksi sitä pidetään itsestäänselvyytenä, on konkretisoitunut viimeisten viikkojen aikana. Keskustelu on aktivoitunut ja eri puolilla Yhdysvaltoja on syntynyt mellakoita ja mielenosoituksia. 

Katalysaattorina tilanteen aktivoitumiseen oli George Floydin kuolema Minnesotassa poliisiväkivallan seurauksena toukokuun lopulla. Protestit ovat kautta historian olleet keskeinen vaikutuskeino Yhdysvalloissa. Milleniaali- ja z-sukupolvien aktivistit ympäri maailmaa osoittavat mieltään väkivaltaa vastaan, mutta mukana on kaikista ihmisryhmistä eri agendojen edustajia kaikkialla Yhdysvalloissa, kaikissa osavaltioissa ja ympäri maailmaa. 

Koska laki ja oikeus eivät toteudu, oikeutta lähdetään hakemaan kaduilta ja sitä kautta haetaan muutosta.

Turun yliopiston professori, Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen avaa Yhdysvaltojen ajankohtaista tilannetta.

1. Kuinka laaja ongelma poliisiväkivalta ja poliisissa esiintyvä rasismi ovat Yhdysvalloissa?

֪– Poliisiväkivalta on konkreettinen ongelma Yhdysvalloissa. Tilastojen mukaan tilanne ei ole parantunut kuin aivan vähän viime aikoina. Yleisesti ottaen poliisit eivät ole saaneet minkäänlaista syytettä väkivaltatilanteisiin liittyen. Vuoden 2014 Fergusonin poliisiampumisen ja mellakoiden jälkeen on ollut joitakin tapauksia, joissa poliisit ovat ylipäätään saaneet tuomion, Heiskanen sanoo. 

Poliisien saamien tuomioiden osalta tilastot ovat kuitenkin synkät, mihin on monta syytä. Heiskasen mukaan syynä on ensinnäkin korkeimman oikeuden päätös ja laki, ” qualified immunity”, joka tehtiin alun perin, vuonna 1982, sen takia, että se turvaisi viranomaisia aiheettomilta syytteiltä. 

– Tätä alettiin kuitenkin käyttää väärin ja se on käytännössä aiheuttanut sen, että juuri ketään ei aseteta syytteeseen poliisiväkivaltatapauksissa. Lakia pystytään tulkitsemaan niin, että aina vaaditaan ennakkotapaus, jotta tilanne voidaan katsoa väärinkäytökseksi.

Esimerkiksi jos George Floydin kuolemaan johtaneessa tapauksessa ei voida osoittaa, että on ollut ennakkotapaus, jossa kuolemantuottamus on aiheutunut niin, että poliisi on pitänyt polvea niskan päällä, voi se vaikuttaa tuomion saamiseen.

Siihen, että poliisi saa harvoin syytteen väkivaltatilanteissa on qualified immunity -lain lisäksi monia muitakin syitä. Poliiseilla on mm. taustallaan vahvat unionit, jotka auttavat oikeudenkäynneissä. Lisäksi valkoiset valamiehet asettuvat usein valkoisen poliisin puolelle mustaa syytettyä vastaan ja jättävät poliisin tuomitsematta, Heiskanen sanoo. 

– Vähäisiin tuomioihin on laajempia yhteiskunnallisia syitä. Institutionaalinen rasismi on syvälle juurtunut rakenteisiin, kuten terveydenhuoltoon, poliisilaitokseen tai koululaitokseen. Mustat yhdysvaltalaiset tulevat huonommin kohdelluiksi, saavat ankarampia tuomioita ja huonompaa terveydenhuoltoa kuin valkoiset, kertoo Heiskanen.

2. Voiko George Floydin kuolema nousta ennakkotapaukseksi poliisien tuomioiden osalta?

– On aina vaarallista lähteä ennakoimaan nykyhetkessä tapahtuvaa tilannetta. Sen voin kuitenkin sanoa, että ilmapiiri on konkreettisesti erilainen kuin esimerkiksi Fergusonin mellakoiden yhteydessä 2014.  

Fergusonissa mellakat olivat osavaltion, kaupungin ja esikaupunkialueen laajuinen asia. Nyt kaduilla on mielenosoittajia kaikista ihmisryhmistä. 

– Tämä on nuorten milleniaalien aktivismilähtöinen liike, mutta mukana on kaikista ihmisryhmistä eri agendojen edustajia kaikkialla Yhdysvalloissa, kaikissa osavaltioissa ja ympäri maailmaa. Tässä on erilainen momentum kuin aikaisemmin. 

Heiskanen huomauttaa, että Minnesotassa on myös edistyksellinen poliisipäällikkö, joka on ajanut korruptioon ja epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumista. Myös hänen julkiset esiintymisensä ovat olleet hyvin erilaisia kuin mitä on totuttu yleensä kuulemaan. 

– Sitä pidetään jo melko vallankumouksellisena, että päätekijä ja kolme muuta tekijää on asetettu syytteeseen. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että he tulevat saamaan tuomion. Sitä aina odotellaan henkeä pidätellen, mitkä tuomiot ovat. 

Hän huomauttaa, että usein mellakoita ja väkivaltaisuuksia tulee sen jälkeen, kun poliisit vapautetaan syytteestä. Sosiaalisen median ja älypuhelinten aikakautena on ollut materaalia missä selkeästi voidaan osoittaa, että poliisi on tehnyt väärin.

Mutta George Floydin kuolemaan johtaneessa tilanteessa oli tekotapa niin raaka ja räikeä, että sitä ei voinut kiistää.

– Ihan tavallisista kansalaisista poliitikkoihin reaktio on ollut niin voimakas, että voi olla, että tästä tulee ennakkotapaus. Joka tapauksessa näitä ennakkotapauksia tarvitaan. Ilman ennakkotapauksia on vaikea nähdä muutosta. 

Heiskasen mukaan monita elementtiä tarvitaan, jotta asiat muuttuvat.

– Laki on yksi asia, jonka pitäisi olla ihmisten puolella ja niinhän virkavallankin pitäisi olla ihmisten puolella eikä heitä vastaan. Koska laki ja oikeus eivät toteudu, oikeutta lähdetään hakemaan kaduilta ja sitä kautta saadaan muutosta aikaan yhteiskunnassa. 

Yhdysvaltain historiassa monet yhteiskunnalliset muutokset, kuten naisasialiike, vähemmistöjen liikkeet, työolosuhteet tehtaissa, tietenkin kansalaisoikeuslait ja äänestyslait, jotka tulivat ensin sisällissodan jälkeen ja sitten uudelleen kansalaisoikeusliikkeen jälkeen, ovat poikineet kansalaisaktivismista. 

– On mahdotonta ennakoida, mutta onhan se positiivista, että tästä on näin laaja liike tullut. Voi olla, että tässä tapahtuu muutos. Mutta sitten taas, kun itse tutkin myös aseita niin aina, kun tulee joukkosurma ja tulee liikehdintää sen jälkeen, asia unohtuu helposti eikä liike johda muutoksiin, Heiskanen sanoo.

3. Tunnustetaanko syvällä rakenteissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla oleva rasismi yleisesti?

– Tilastojen valossa valkoiset ovat aika tiedostamattomia omasta etuoikeutetusta asemastaan. Se on yksi asia, joka on selvästi tässä viime viikkojen aikana tullut esille. Yhtäkkiä ihmiset todella tajuavat, kuinka konkreettisesti eriarvoisuus arjessa toteutuu ja myös ymmärtävät valkoisuuden tuomaa etuoikeutusta, Heiskanen sanoo.

Hän muistuttaa, että kyse ei ole siitä, etteivätkö valkoiset olisi köyhiä tai että valkoisilla ei olisi ongelmia vaan se, että heillä ei ole ongelmia tai että he eivät joudu poliisiväkivallan kohteeksi ihonvärin takia.

– Ihmiset ovat nyt konkreettisesti alkaneet hahmottaa asiaa ja keskustella. Toki siitä on keskusteltu vuosikymmeniä ja vuosisatoja, mutta keskustelu valkoisuuden tuomista etuoikeuksista ja siitä, miksi sitä pidetään itsestäänselvyytenä, on konkretisoitunut näiden viimeisten viikkojen aikana.

4. Miten näet Black Lives Matter -liikkeen roolin tämän hetkisessä tilanteessa Yhdysvalloissa?

Black Lives Matter syntyi nimenomaan mustiin kohdistuvasta väkivallasta muutama vuosi sitten. 

– Kyllä täytyy sanoa, että liikkeen synnyn jälkeen on tullut vähän parannusta. Jos ennen poliiseilla oli täydellinen Vapaudu vankilasta -kortti, tekivätpä he mitä tahansa, niin tämän liikkeen syntymisen jälkeen on tullut joitakin tilanteita, että edes asetetaan poliisi syytteeseen ja on tullut joitakin tuomioita.

Heiskanen näkee, että liike on onnistunut sekä ruohonjuuritasolla että online ylläpitämään tätä verkostoa.

– Ja kyllähän nyt nähdään, kun katsotaan televisiokuvia, että mukana on mustia, mutta suuri osa on valkoisia ja muita, jotka ovat omaksuneet tämän liikkeen nyt. Jos katsomme maailmanlaajuisesti niin mustathan ovat vähemmistönä mielenosoituksissa.

Hänen mukaansa se kertoo liikkeen onnistumisesta. 

– Täytyy sanoa kyllä, että kolikon toinen puoli on tietysti se, että samalla Black Lives Matter on aktivoinut vastapuolen ääriliikkeet eli valkoisen nationalismin ja valkoisen ylivallan edustajat.

5. Mikä merkitys on sillä, että mielenosoituksia ja keskustelua on ollut myös Euroopassa ja onko eurooppalaisissa mielenosoituksissa ollut erityispiirteitä?

Heiskasen mukaan aktivistisukupolvi eli milleniaalit ja z-sukupolvi, ovat globaaleja liikkeitä. Ne eivät ole koskaan olleet paikkasidonnaisia. 

– Eli jo silloin, kun oli Arabi-kevät ja Occupy Wallstreet -liike, kehitettiin some-forumit, joissa näitä asioita ajettiin. Porukat on hyvin helppo aktivoida sosiaalisen median välityksellä ja nopeasti. Nämä eivät ole yhden asian liikkeitä. 

Hän sanoo, että vaikka mustan miehen kuolema toimi katalysaattorina tilanteelle, niin kaduilla on nyt ihmisiä, jotka ovat ympäristöaktivisteja, maahanmuuttokysymyksiä tai naisten oikeuksia ja ylipäätään oikeuksia väkivaltaa vastaan ajavia ihmisiä. 

– Tämä on nimenomaan tälle koko sukupolvelle tyypillistä, kun aiemmin kansalaisliikkeet ajoivat yhtä asiaa. Se tekee erilaisen synergian ja tällä on maailmanlaajuisia merkityksiä ja kadulla marssitaan Helsingissä ja muualla. Mutta samalla on se toinen puoli eli valkoisen nationalismin liike, joka on myös globaali liike, joka aktivoituu sosiaalisessa mediassa ja lähtee ajamaan asiaansa. 

Heiskanen huomauttaa, että kovin harva on enää maantieteellisesti rajoittunut. Jos ei fyysisesti niin ainakin sosiaalisen median kautta ihmiset ovat jatkuvasti keskustelussa.

6. Miten näet Yhdysvaltojen perinteisen valtavirtamedian roolin? Mikä on sosiaalisen median merkitys tiedon lähteenä suhteessa perinteiseen mediaan?

Heiskasen mukaan Yhdysvalloissa on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin tympääntyneitä valtavirtamediaan, on se sitten oikealla tai vasemmalla.

– Näillä on kuitenkin sellainen korporatistinen lähtökohta ja vaikka ne ovat poliittisesti eri linjoilla niin ne edustavat jommankumman puolueen näkemyksiä aika pitkälle. Nythän on todella paljon sellaisia medioita, jotka ovat progressiivisia ja toimivat pääasiallisesti verkossa ja joita nimenomaan nuoret seuraavat eivätkä kuuntele valtavirtauutisointia, koska se on täysin ennalta-arvattavaa. 

Hänen mukaannsa netistä ja podcasteista on tullut hyvin demokraattisia medioita, koska kuka vain pystyy tekemään niitä ja ne eivät tarvitse koneistoa tai teknistä osaamista tai rahaa eikä näissä ole portinvartioita. 

– Sosiaalisen median osalta medialukutaito on keskeinen.

7. Miten Yhdysvalloissa on yritetty viime vuosikymmeninä ratkaista rakenteellisen rasismin ongelmaa? Mitä asialle voi tehdä?

Heiskasen mukaan rakenteellisen rasismin kitkemisessä laki on tärkeä asia. 

– Tämä ulottuu jo sinne sisällissodan jälkeiseen aikaan, kun sisällisota loppui ja perustuslain lisäyksillä annettiin mustille kansalaisoikeudet ja äänestysoikeus. Mutta sitten niitä alettiin rajoittaa kaikenlaisin vippaiskonstein ja käytäntein ja rotuerottelu tuli voimaan.

Käytännössä esimerkiksi äänestäminen oli mahdotonta. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa kansalaisoikeusliikkeen seurauksena päädyttiin lainmuutokseen eli tuli uusi äänestyslaki ja kansalaisoikeuslaki. Heiskasen mukaan nämä ovat tärkeitä lakeja, mutta se ei tarkoita sitä, että laki ja käytäntö kohtaavat. 

– Koululaitoksissa affirmative action policy on ollut yksi sellainen keino, jonka kautta alettiin integroimaan kouluja ja annettiin kiintiöpaikkoja värillisille. Tämä on herättänyt voimakkaita vastareaktioita. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että ei pitäisi antaa mitään kiintiöpaikkoja tai väyliä vähemmistöille päästä osalliseksi politiikkaan tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 

Monilla työpaikoilla on toteutettu monimuotoisuus- ja tasa-arvo -projekteja, joissa pyritään keksimään keinoja, joilla puututaan näihin ongelmiin. 

– Asenteet tulevat sen kautta, kun katsotaan televisiota, luetaan lehtiä. Mitä asioita painotetaan ja mitä sanoja käytetään? Mitkä sanat ovat milloinkin ok? Termistössä ja keskustelussa pyritään vaikuttamaan siihen, miten ihmisistä puhutaan.

Hänen mukaansa muutos ei tapahdu yhdessä paikassa vaan se tapahtuu kaikilla tasoilla: politiikassa, laissa, arjen käytänteissä, mediarepresentaatioissa, yliopiston seminaareissa. 

– Tätä neuvottelua käydään kaikkialla. Ihmiset kokevat sen tilallisesti: jos musta teini menee huppari päällä ostoskeskukseen, niin on aivan todennäköistä, että vartijat lähtevät seuraamaan häntä. Ihmisten kokemukset rodullistamisesta tapahtuvat erilaisissa tiloissa ja paikoissa. 

Samalla tavalla käydään keskustelua siitä, miten asioihin puututaan. Aktivistiliikkeissä on aina keskustelua radikaalisuuden ja väkivallan keinoista. 

– Jotkut haluavat täysin rauhanomaiset keinot ja toiset haluavat, että käytetään väkivaltaa tai tartutaan jopa aseisiin muutosten aikaansaamiseksi. Ei ole koskaan olemassa mitään yhtä liikettä, Heiskanen muistuttaa. 

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on kurssin osa kurssin lopputyötä.