Kuusi vuotta sitten Anna Kantola oli tuore äiti, jonka hoidettavana oli pienen lapsen lisäksi 14 hevosen talli. Näin monen hevosen hoitaminen ilman äitiyslomaa oli Kantolalle kova paikka, ja kun mukaan tuli myös ulkopuolista rasitetta ihmissuhteiden muodossa, sekä fyysinen että henkinen sietokyky olivat koetuksella
Mitä pidemmälle stressi kehittyi, sitä enemmän oireita alkoi ilmaantua. Jatkuvan väsymyksen lisäksi Anna Kantola alkoi kärsiä myös jokailtaisista vatsakivuista ja uniongelmista, jotka verottivat naisen jaksamista entisestään. Samaan aikaan stressi heikensi myös vastustuskykyä ja teki alttiimmiksi tartunnoille. Näistä lievemmistä oireista Kantola ehti kärsiä useamman vuoden ajan ennen tilanteen kärjistymistä.
Kun oireet muuttuivat niin pahoiksi, että jo pelkkä puhuminenkin tuntui ylitsepääsemättömältä, se herätti naisen hakemaan todellista muutosta. Näin ei voinut enää jatkua.
– Ei pystynyt kuin muutaman juoksuaskeleen ottamaan ja tuntui siltä, kuin henki olisi lähtenyt, tärisytti ja sydän hakkasi miljoonaa. Olin joko koko ajan hiessä tai jäässä, jompikumpi vaihtoehto, eivätkä jalat oikein kantaneet. Siinä tuli mieleen, että tämä ei ole enää välttämättä normaalia, Kantola kertoo.
Oireiden ollessa pahimmillaan Kantola kertoo kaiken fyysisen rasituksen olleen stressaantuneelle ja kovasta ylirasituksesta kärsineelle keholle liikaa. Yöllä uni jäi vähäiseksi, kaikki asiat itkettivät ja olo oli kaikin puolin toivoton.
– Oli ollut jo paljon aikaisemminkin sellainen olo, että tähän oli saatava muutos, mutta siinä vaiheessa tuli ajatus siitä, että ei voi vain elää toisia varten, vaan on pakko elää myös itselleen. Se oli sellainen käännekohta, missä alkoi tapahtua muutoksia, Kantola toteaa.
Kantola kertoo aina vaatineensa itseltään aivan liikaa ja yrittäneensä miellyttää kaikkia muita. Muiden mielipiteiden pohtiminen ja ainainen suorittaminen kasvattivat stressikuormaa ja väsymystä entisestään, vaikka fyysisesti tilanne ei olisikaan ollut vaativa.
Omien rajojen asettaminen on helpottanut elämää paljon
Homeopaattina työskentelevä Kantola kertoo omasta ammattitaidosta olleen paljon hyötyä ongelmien ratkaisemisessa. Hänellä oli koulutuksensa puolesta paljon tietoa ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, mikä auttoi tiedostamaan, mitä omassa elimistössä oireiden perusteella tapahtui. Samaan aikaan Kantola kertoo opiskelleensa myös stressin vaikutuksista elimistön toimintaan ja ravinnon vaikutuksesta elimistön toiminnan normalisoimiseksi.
Jo oireiden ollessa lievempiä nainen oli tehnyt muutoksia ruokavalioonsa ja huomannut vatsaongelmiin auttaneen eniten kotimaisten viljojen poisjättämisen.
– Mahdollisimman puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tunnistaa ja tietää, mitä suuhunsa laittaa. Sillä sai jo huomattavasti virkeyttä itseensä silloin, kun tilanne ei ollut kovin paha, Kantola kertoo.
Muutamassa vuodessa on tapahtunut niin sisäistä kuin ulkoistakin muutosta.
– Nykyisin pystyy lipsumaan hyvinkin ruokavaliosta ilman mitään ongelmia, ei tule enää mitään mahaoireita tai toivotonta väsymystä siitä, että syö joku päivä jotain, mitä ei olisi ennen missään nimessä pystynyt syömään. Siinä on tullut huomattavaa parannusta.
Eniten on tapahtunut kuitenkin mielessä. Vaikka Kantola on tottunut hoitamaan asiat aina hyvin, huolellisesti ja muita auttaen, enää hän ei tee sitä omalla kustannuksella, vaan on oppinut asettamaan paremmin rajat toiminnalleen.
– Pyrin analysoimaan, mistä omat ajatukset oikein kumpuavat, enkä yritä ensisijaisesti miellyttää muita, vaan tehdä itselle. Olen oppinut myös käsittelemään stressiä ja löytänyt meditaatioharjoituksia, joilla mieleen pystyy vaikuttamaan, Kantola kertoo mielenhallinnan työkaluista.
Elämä tuntuu pitkästä aikaa jälleen ihanalta
Näin jälkikäteen katsottuna entinen, oireiden täyteinen elämä näyttää Kantolan mukaan hirveältä. Oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat nykyisen sen verran hyviä, ettei nainen usko enää koskaan palaavansa entisiin tapoihin.
– Nyt elämä tuntuu ihanalta, en muista, olisiko lapsena viimeksi tuntunut yhtä mukavalta, Kantola toteaa.
– Loppujen lopuksi olen iloinen ja kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, vaikka silloin tuntuikin kamalalle. Ilman tätä kokemusta en olisi tässä pisteessä nyt, vaan elämä olisi edelleen tylsän harmaata ja ankeaa, täynnä väsymystä ja alakuloa.
Oman olotilan lisäksi nainen kertoo myös oman elämänasenteensa muuttuneen ainakin sen verran, että nykyisin hän suhtautuu asioihin eri tavalla kuin ennen. Asioihin voi suhtautua myös kevyemmin, eikä muiden mielipiteitä tarvitse ottaa ehdottomana totuutena. Jokainen saa ajatella, mitä haluaa.
Kaikille samanlaisia oireista kärsiville Kantolalla on yksi tärkeä neuvo; aina on mahdollisuus nousta ylös.
– Omasta hyvinvoinnista voi ottaa vastuun, vaikka tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja apua saa, kun sitä pyytää ja lähtee hakemaan. Ei kannata jäädä yksin asioiden kanssa painimaan, Kantola neuvoo.
Kantola haluaa puhua myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta, jossa ei hoideta vain tiettyä oiretta, vaan yksilöä kokonaisuutena. Nainen toivoo, että oireita ei piilotettaisi tai sammutettaisi esimerkiksi lääkkeillä, vaan pyrittäisiin hoitamaan ongelma oikeasti kuntoon.
***
6:13
