Pimeän vuodenajan tehdessä tuloaan moni terveystietoinen alkaa syödä D-vitamiinilisää. Mutta kenen oikeasti kannattaa napata vitamiinia purkista ja mitkä ovat sen todelliset hyödyt?
Ravinnosta saatava ja auringon säteilyn ansiosta iholla muodostuva D-vitamiini ei itse asiassa ole vitamiini alkuunkaan vaan pikemminkin hormonin esiaste, kertoo ravitsemus- ja kansanterveystieteen apulaisprofessori Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.
Elimistössä D-vitamiini sitoutuu reseptoreihin, jotka saavat aikaan muutoksia DNA:n toiminnassa. D-vitamiinireseptoreita on suurimmassa osassa kudoksia, ja D-vitamiinin tiedetäänkin vaikuttavan yli tuhannen eri geenin toimintaan eri puolilla elimistöä.
D-vitamiinin välttämättömyys perustuu juuri näihin laaja-alaisiin vaikutuksiin. Puutostila on yhdistetty moniin pitkäaikaissairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, osteoporoosiin, autoimmuunitauteihin ja syöpiin, sekä kuolleisuuteen.
Yhteys ei kuitenkaan tarkoita syy-seuraussuhdetta. Matala D-vitamiinitaso voi olla sairauksien riskitekijä, mutta myös merkki terveydelle haitallisista elintavoista, kuten tupakoinnista, vähäisestä liikunnasta tai lihavuudesta. Tutkijoilla ei ole myöskään yhteisymmärrystä siitä, mikä on riittävä D-vitamiinipitoisuus sairauksia ehkäisemään.
Kokeellisissa tutkimuksissa vahvinta näyttöä syy-seuraussuhteesta D-vitamiinin saannin ja pienentyneen sairastumisriskin välillä on kertynyt hengitystieinfektioista. D-vitamiinin puute voi lisätä flunssien ja koronan riskiä, mutta toisaalta tässäkin tapauksessa vajeen taustalla voivat vaikuttaa yhteiset riskitekijät sekä tasoja laskeva infektio itsessään.
Lue lisää: Kaksi uutta tutkimusta: Tällainen on D-vitamiinin todellinen teho flunssaa ja koronaa vastaan
Kuka tarvitsee D-vitamiinilisää?
Suomen leveyspiireillä tumma iho tuottaa D-vitamiinia auringosta huomattavasti vaaleaa heikommin.
D-vitamiinin suositeltavana saantina pidetään nykyisin 10 mikrogrammaa päivässä, minkä Virtanen arvioi tämänhetkiseen tutkimusnäyttöön sopivaksi vähimmäisannokseksi, vaikka suuremmilla määrillä voi olla joitain terveyshyötyjä. Myös Terveyskirjaston mukaan suositeltu annos on todennäköisesti liian vähän pohjolan talvikautena.
Siitä alan tutkijat ovat pitkälti yhtä mieltä, että jos verestä mitatun kalsidiolin pitoisuus on alle 50 nanomoolia litrassa (nmol/l), ihminen kärsii D-vitamiinin puutteesta. Kalsidioli on D-vitamiinin varastomuoto.
Pitkään jatkuvan pimeän ajanjakson vuoksi Suomessa noin kolmanneksella miehistä ja viidenneksellä naisista D-vitamiinitasot ovat liian matalalla. Erityisesti riskissä ovat vähän ulkoilevat, lihavat, tummaihoiset maahanmuuttajat sekä niukasti D-vitamiinia sisältäviä ruokia käyttävät.
Sen sijaan kesällä valoisaan aikaan ulkoilevat, D-vitaminoituja ruokia päivittäin ja kalaa pari kertaa viikossa syövät ihmiset eivät Virtasen mukaan ravintolisää todennäköisesti tarvitse. Tutkimusnäyttö suurten D-vitamiiniannosten suorista hyödyistä kun on vajavaista.
– Ei oikein pysty suosittelemaan, että ottaisi isompia annoksia kuin suositellaan, Virtanen sanoo.
Osa lääkäreistä kannustaa ihmisiä käymään D-vitamiinimittauksissa, sillä D-vitamiinin tarve näyttää olevan jossain määrin yksilöllistä. Paras hetki mittaukseen on helmi-maaliskuussa, jolloin tasot ovat tyypillisesti matalimmillaan. Oireita lievä D-vitamiinivaje ei aiheuta.
D-vitamiinimittauksiin liittyy kuitenkin epätarkkuuksia ja usein niihin hakeutuvat entuudestaan terveystietoiset henkilöt.
Nämä ovat turhimmat vitamiinilisät, joita ihmiset käyttävät. Juttu jatkuu video alla.
2:09
KATSO VIDEO: Mitkä ovat turhimmat ravintolisät ja mitä liiallisesta vitamiinien saannista voi seurata? Katso Uutisaamussa vierailleen ravitsemusterapeutti Leena Putkosen vastaus.
Kuinka vahvaa D-vitamiinilisää?
Elintapavinouma näkyy myös ravintolisien käytössä sekä D-vitamiinitutkimuksissa.
Usein vitamiinilisiä käyttävät juuri muutoinkin terveellisesti elävät ihmiset. Tämä on ongelma myös kokeellisissa tutkimuksissa, joihin osallistuvat Virtasen mukaan usein terveystietoiset ihmiset, joiden D-vitamiinitasot ovat ennestään erittäin hyvällä tolalla.
– Se on todennäköisesti iso syy siihen, miksi kokeellisissa tutkimuksissa ei ole juuri hyötyjä nähty. Lisäannos D-vitamiinia ei välttämättä tuo hyötyjä.
D-vitamiinilisä – kenelle ja kuinka paljon?
Useimmissa D-vitamiinilisissä käytetään paremmin imeytyvää D3-muotoa. Ympärivuotista D-vitamiinilisän käyttöä Ruokavirasto suosittelee seuraaville henkilöille:
- alle 1-vuotiaat lapset: 10 mikrogrammaa päivässä
- 2–7-vuotiaat: 7,5 mikrogrammaa päivässä
- raskaana olevat ja imettävät: 10 mikrogrammaa päivässä
- yli 75-vuotiaat ja riskiryhmäläiset: 20 mikrogrammaa päivässä.
Ravintolisistä voi kuitenkin löytää jopa kymmenkertaisen määrän D-vitamiinia suosituksiin nähden. Sataa mikrogrammaa pidetään turvallisen päiväannoksen ylärajana, mutta se ei ole sama kuin suositus.
– En ainakaan omin päin lähtisi käyttämään niin isoja annoksia. Eri asia on, jos lääkäri määrää, Virtanen sanoo.
Lääkärissä suurten annosten vaikutuksia seurataan mittauksilla, jotta D-vitamiinipitoisuudet eivät nouse liian korkeiksi. D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä. Mikäli kalsiumia on veressä liikaa, voi se vaikuttaa munuaisten, ruoansulatusjärjestelmän ja sydämen toimintaan. Erittäin suurten D-vitamiinin kerta-annosten on myös havaittu lisäävän kaatumisten ja luunmurtumien riskiä.
Kaupasta saatavilla valmisteilla D-vitamiiniyliannostuksen vetäminen on vaikeaa. Terveyttä ravintolisä ei siis todennäköisesti nakerra, mutta rahanhukkaa sellaisten ostaminen voi olla.
– Jos juo hirveästi maitoa, käyttää kasvirasvalevitteitä ja syö paljon kalaa, on ihan turha ottaa purkista, Virtanen summaa.
Lue myös: Neljä tapaa, joilla elimistö kertoo saavansa ihan liikaa D-vitamiinia
Lue myös: Viisi outoa oiretta, jotka voivat kieliä raudanpuutteesta
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Kaikki eivät voi juoda maitoa – alla olevalla videolla Kariitta kertoo, mistä sai avun vaaralliseen allergiaansa.
2:38
Osittaislähteet: Terveyskirjasto, Ruokavirasto