Sitkeästi vyötärölle jämähtänyt rasva ei välttämättä ole merkki pelkästään vääränlaisesta ruokavaliosta tai vähäisestä liikunnasta. Myös muutokset hormonitasapainossa voivat johtaa painon kertymiseen keskivartalolle.
Vaihdevuosien jälkeen naisen hormonitoiminta muuttuu peruuttamattomasti, kun estrogeenituotanto hiipuu. Kyseinen naissukuhormoni suojaa rasvan kertymiseltä vatsaonteloon, minkä vuoksi vaihdevuosien jälkeen naisilla on kohonnut taipumus vyötärölihavuuteen.
Mutta mistä sitten tietää, onko pullistunut vyötärö seurausta hormoneista vai liiallisesta suklaan nauttimisesta? Prevention-sivusto listasi viisi merkkiä.
1. Syöt terveellisesti, mutta vyötärönympäryksesi kasvaa
Jos vatsa on ennen ollut litteähkö, mutta sitten alkanut yhtäkkiä kasvaa, voi syy olla hormoneissa. Iän myötä elimistöstä tulee yhä enemmän taipuvainen insuliiniresistenssiin, eli tilaan, jossa haiman tuottaman insuliinin teho on heikentynyt, kertoo yhdysvaltalainen lääkäri ja kirjailija Sara Gottfried.
Insuliiniresistenssi on yleistynyt lihavuuden, vähäisen liikunnan sekä uniongelmien lisääntymisen myötä. Koska estrogeeni lisää herkkyyttä insuliinille, myös hormonin tuotannon hiipuminen vaihdevuosien lähestyessä voi altistaa vyötärölihavuudelle.
2. Mielialasi heittelevät
Estrogeenitasojen vaihtelut kuukautiskierron ja erityisesti vaihdevuosien seurauksena altistavat naiset mielialahäiriöille ja masennukselle, Wisconsinin yliopiston tutkimus vihjaa. Mielialaoireet ovatkin yleisiä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Terveyskirjasto kuitenkin huomauttaa, että psyykkisten vaihdevuosioireiden ja estrogeenin puutoksen yhteys on epäselvä.
Lue myös: Äksyilevät naiset, ettekö muka oikeasti osaa hallita tunteitanne kuukautisten aikana? Naiset vastaavat
Allapäin moni saattaa myös turvautua lohtusyömiseen, joka on omiaan kerryttämään kiloja vyötärölle.
Lääkäri Gottfried neuvoo naisia olemaan syyttämättä itseään painonnoususta. Itsesyytösten sijaan kannattaa kiinnittää huomio asioihin, joita voi kontrolloida, kuten terveelliseen ja runsaasti kasviksia sisältävään ruokavalioon sekä säännölliseen liikuntaan.
3. Jatkuva stressi
Myös stressi voi lihottaa. Jännittyneenä kehon stressihormoniksi kutsutun kortisolin pitoisuudet nousevat, kun ihminen valmistautuu joko taistelemaan tai pakenemaan. Elimistö alkaa varastoida rasvaa selviytyäkseen.
Lisäksi moni reagoi stressiin himoitsemalla rasvaisia ja sokerisia ruokia, jotka tunnetusti lihottavat. Stressaantuneena ruoansulatus myös toimii tavallista huonommin. Untakin stressi heikentää, ja väsyneenä moni sortuu herkutteluun ja treenit jäävät välistä.
4. Väsymys ja unettomuus
Stressi aiheuttaa unettomuutta, minkä lisäksi unettomuus aiheuttaa stressiä. Liian vähäinen uni on yhteydessä painonnousuun, ja toisaalta lihavuus ruokkii unihäiriöitä, kertoo Potilaan Lääkärilehti.
Tuhoisasta kierteestä tulisi pyrkiä eroon henkistä kuormaa vähentämällä sekä huolehtimalla nukkumishygieniastaan.
Myös estrogeenin puute voi aiheuttaa unihäiriöitä, kuten nukahtamisvaikeuksia, unen katkoksia ja liian varhaista heräämistä.
Lue myös: Vaivaako stressi ja ahdistus? Seitsemän tapaa lievittää stressiä – testaa!
Miten hoitaa hormonien kasvattamaa vatsaa?
Vaihdevuosioireiden vuoksi keskivartalolle kiloja kerryttänyt nainen voi harkita estrogeenihoitoja. Vaihdevuosioireiden hormonihoidolla on lisäksi luuta suojaava vaikutus. Merkittävin haitta on rintasyöpäriskin kohoaminen.
Lääkkeisiin turvautumisen lisäksi ihminen voi omilla elämäntapavalinnoillaan edistää hormonien asettumista paikoilleen. Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja riittävä uni auttavat tasapainottamaan hormonivaihteluiden aikaansaamia muutoksia sekä suojaavat stressin vaikutuksilta.
Gottfried suosittelee luopumaan 40 päivän ajaksi sokerista, gluteenista, maitotuotteista, alkoholista ja kofeiinista. Myös pätkäpaastoaminen esimerkiksi 16:8-mallin mukaan sekä kovasykkeinen HIIT-treeni voivat auttaa sulattamaan jämähtänyttä vatsarasvaa.
Lue myös: Tutkijat väittävät: Tässä on paras tapa päästä eroon vatsarasvasta – yksi ruokavalio ylitse muiden
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
Lähteet: Prevention, Terveyskirjasto 1, 2, 3 & 4, Potilaan Lääkärilehti