Suomalaisten vaatimaton ja milteipä vähättelevä suhtautuminen maailman onnellisimman kansan titteliin on juuri osoitus siitä, mitä onnellisuutemme on. Tätä pohtii Uutisextrassa lauantaina vieraillut filosofi Esa Saarinen. Hän arvioi myös Suomen Nato-jäsenyyttä ja tulisia vaalikeskusteluja sormenheristelyineen. Saarisen mukaan suomalaiset haluavat mieluummin rakentaa yhdessä kuin riidellä.
Maailman onnellisin kansa on jälleen käynyt vaaliuurnilla. Saamme olla onnellisia siitäkin, että vaalimme ovat aina vapaita ja rehellisiä, mutta miten filosofi näkee kansakunnan onnellisuuden?
Suomalainen ei onnellaan röyhistele
– On kuvaavaa, miten kiusaantuneita olemme tunnustuksesta maailman onnellisimpana kansana. Mieluummin olisimme vaikka nelosia. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että emme röyhistele emmekä uhoa. Onnellisuus on meille kaunista hiljaisuutta.
Saarinen uskoo, että näin onnellista kansaa ei koskaan voi kiihottaa toisiaan vastaan samoin kuin vaikka Yhdysvalloissa pahimmillaan kongressin valtaus oli.
– Kun meillä pääministeri heristää sormeaan oppositiojohtajalle, toinen oppositiojohtaja hymyilee kuin buddhalais-kristillisellä tyyneydellä vieressä, kuvailee Saarinen vaalikeskustelua.
– Tämä muistuttaa siitä, että me kuitenkin haluamme rakentaa jotain yhdessä.
Nato-jäsenyys on Suomen realismia, ei Venäjän kansaa vastaan
Aalto-yliopiston emeritusprofessori Esa Saarinen tietää oman pitkän akateemisen kokemuksensa myötä, että Suomen kansainvälistyminen on välttämätöntä. Joskus se etenee myös traagisen maailmanpolitiikan kautta.
– Nähdäkseni Suomen kansa ei edelleenkään suhtaudu Venäjän kansaan erityisen kielteisesti. Mutta me olemme tottuneet olemaan realisteja. On realismia, että Venäjän suunnalta voi tapahtua jotain sellaista, jota emme missään olosuhteissa halua tapahtuvan.
–Nato-jäsenyytemme ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan se on tietynlainen rauhan puolesta tehty tarkoituksenmukainen ratkaisu, muotoilee Saarinen.
Pääsiäispyhiin filosofi hiljentyy myös hengellisyyttä pohtien.
Pääsiäisen kaunein sanoma on rakkaus
– Hengellisyys on ihmisyyden osa, kirkko on sen ilmenemismuoto. Me olemme osa jotain laajempaa ja mittaamatonta. Tällaisen pääsiäiskokemuksen voi löytää vaikka Lapissa, miettii juuri lyhyeltä lomalta Lapista palannut Esa Saarinen.
– Elämme vielä voittopuolisesti kristillisessä maassa. Oma kauneutensa on siinä, että parhaimmillaan kristinusko muistuttaa meitä rakkaudesta.