Eteläpohjalainen talonpoikaistalo Jurvassa

Susipiha, joksi tällaista suljettua pihapiiriä on alueella yleisesti kutsuttu, suojasi lapsia ja muita pihalla liikkuvia susilta. Tällaisenaan säilynyt suljettu pihapiiri on kuitenkin harvinaisuus. Aitat ja muut rakennukset ovat vanhoja ja niitä on korjattu ja uusittu tarpeen mukaan. Aukkopaikoissa pihaa suojaavat aita ja portti.

Talo on isännän syntymäkoto, jonne Auli ja Antero muuttivat Helsingistä eläkkeelle jäätyään. Aluksi paikan piti olla vain lomakoti, mutta pian paikan charmi vei mennessään ja sinne muutettiin kokonaan.

Antiikin keräily oli Aulin ja Anteron harrastuksena jo 1960-luvulta lähtien, joten oli luonnollista siirtää kauniit esineet Jurvaan ja jatkaa keräilyä. Keittiön hyllyille on karttunut paljon hienoja esineitä, keräilyaarteita ovat muun muassa Arabian hienot vanhat kannut. Sinivalkoista Paju-sarjaa on kerätty oman pojan itse tehdyn kaapin päälle.

Siirrytään keittiöstä Amerikan saliin. Se on saanut nimensä ja tyylinsä mielenkiintoisesta tarinasta vuodelta 1888, jolloin Anteron isoisän isä Juho Mäntylä lähti Amerikkaan jättäen kotiin vaimonsa Josefiinan ja kolme lastaan. Kuudentoista Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen hän tuli kotiin vauraana miehenä. Amerikan vuodet saivat näkyä salin rapakon takaa tuoduissa jugend-kalusteissa ja erikoisessa koreassa katossa.

Amerikan salin ja koko kodin valaisimet ovat upeita antiikkilöytöjä, joita on kerätty antiikkikaupoista ostamalla jo vuosikymmenten ajan. Mainio säästynyt yksityiskohta on Juhon, tai amerikkalaisittain John Mäntylän, tuliaisinaan tuoma Yhdysvaltain lippu, jossa on vasta 45 tähteä. Lasin alla kehyksissä on vanhoja valokuvia, joissa on kuvattu uusi talo asukkaineen, ja ovatpa kuvaan mahtuneet vielä härkien vetämät vaunutkin.

Pieni välikamari on sinisyydessään soma, valo siivilöityy pitsiverhojen läpi ja pimeänä aikana valo syttyy upeaan pisaralamppuun. Valo kulkee talossa muutenkin mukavasti, sillä se on rakennettu siten, ’ettei silimä pökkää’ eli talon päästä päähän näkee huoneiden läpi, kun ovet ovat auki. Upea ruusuryijy on 1700-luvulta oleva kaksipuolinen kalastajien ryijy.

Sanotaan että keittiö on kodin sydän, ja täällä se sydän onkin laaja ja suuri. Antero kattaa pitkää pöytää, jonka on itse rakentanut vanhan mallin mukaan. Alkuperäinen, täsmälleen samanlainen pöytä on annettu museoon. Pöytään kuuluvat pitkät penkitkin, mutta koska ne ovat käytössä hankalat, tilalla ovat jurvalaista käsityötä olevat perinteiset tuolit. Birger Kaipiaisen Paratiisi-sarjan astiat ovat kauniisti esillä vanhassa astiakaapissa. Runsaalla kädellä kuvioidut astiat menisivätkin aivan hukkaan umpikaapin kätköissä. Upea kuparinen kattolamppu on Tampereen seudulta kotoisin ja se on tiettävästi ensimmäisiä suomalaisia sähkövalaisimia.

Oma makuuhuone on yläkerrassa. Sen pitsein ja brodyyrein pedattu sänky on kapoinen mutta kaunis. Tapetit ovat alkuperäiset 1920-luvulta ja maisema on takuuvarmaa tasamaata Pohjanmaan sydämestä.

Tällä tilalla on mahdollista myös vieraiden piipahtaa, sillä Antero ja Auli ovat ryhtyneet maatilamatkailuyrittäjiksi.

Lisätietoa Mäntylän tilasta: www.jurva.net/mantylantila

(T.i.l.a. 23.4.2008)