Hanna Ekola: Edesmenneen puolison muisto auttaa jaksamaan

Suruun ei totu koskaan. Sen tietää viisi lähiomaistaan menettänyt Hanna Ekola. Tämän vuoden joulukuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun hänen puolisonsa Juha "Lido" Salonen yllättäen menehtyi vain 58 vuoden iässä. Pariskunnalla on yksi lapsi, 12-vuotias Lassi-poika.

– Aikaisemmat kokemukseni kuolemasta ovat auttaneet ja olleet voimavarana tässä raskaimmassa surussani. Jokainen suru on kuitenkin ainutkertainen. Sen laajuutta tai kestoa ei voi yksilöidä tai etukäteen arvata, ei ole olemassa suremisen kaavaa, Hanna Ekola sanoi vuosi sitten.

Vain puoli vuotta ennen Juhan menehtymistä Hannan isä nukkui pois.

– Isän kuolema oli hyvin ravisuttava kokemus, vaikka hän oli jo 82-vuotias. Tuntui että elämän perustukset järisivät. Sen surun keskellä ajattelin, että en koskaan kestäisi jos Juha lähtisi. Mutta asiat eivät mene niin.

– En tiedä olenko vieläkin jonkinlaisessa sokissa, mutta olen kiitollinen siitä, että ainakin nämä 11 kuukautta olen selvinnyt, Hanna kertoi Studio55.fille viime joulun alla.

Taloprojekti jäi käsiin

Suurin yhteinen urakka, joka Hannalta ja Juhalta jäi kesken, oli uuden talon rakentaminen. Talon perustukset valmistuivat lähelle entistä kotia Pusulassa vain viikkoa ennen suru-uutista.

– Arki muuttui täydellisesti. Tuskallisinta oli se, että ei ollutkaan enää ihmistä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Niin paljon kuin poikaamme rakastankin, en voi sälyttää hänen harteilleen aikuisten asioita. Hänen täytyy saada olla lapsi.

– Olen jatkanut talon rakentamista. Olen saanut purkaa suruani tekemiseen "miesten tavoin". Arjen uudelleen kasaamisen ohella olen saanut tuntea voimakasta eteenpäin menemisen tahtoa.

Rakkaus ei häviä

Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen Hanna palasi töihin. Hän on laulaja, kirjailija, toimittaja ja Suomen vanhimman kristillisen lastenlehden, Vinkin päätoimittaja. Koulutukseltaan hän on teologi.

Hanna aloitti esiintymiset yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Virpi Lahden kanssa. Hän jatkoi myös tulevan kirjansa työstämistä.

Hanna kiitti, että hän jaksoi jatkaa laulamista. Se on ollut hänelle henkireikä. Uusien ihmisten kohtaaminen ja kokemusten ja ajatusten vaihtaminen ovat antaneet lohtua ja voimaa.

– Minua kantaa myös ihana muisto 20 yhteisestä vuodesta Juhan kanssa, meillä oli hyvä elämä. On tuntunut tärkeältä jatkaa kaikkea yhdessä aloitettua. Tekeminen on parantavaa. Minussa on nyt hyvin paljon Juhaa, jatkan arjessa sellaista, mitä hän yleensä teki.

Juha ei myöskään koskaan katoa mihinkään. Rakkaus ei ole mennyt hautaan, se on jäänyt tälle puolelle. Vasta nyt olen ymmärtänyt täysin lauseen "Rakkaus ei koskaan häviä".

Katkeruuteen Hanna ei ole suostunut, vaikka mielessä on pyörinyt ajatuksia siitä miten Juhalta itseltään jäi paljon kesken.

– En kysy miksi. Siihen ei ole vastausta. Ei kaikkea voi ymmärtää, eikä tarvitsekaan. Kapinointia tärkeämpää on miettiä, miten tästä eteenpäin.

– En olisi tällaista pelilautaa itselleni halunnut, mutta elämä on hyväksyttävä sellaisena kuin se annetaan.

Studio55/Marja Nyman