Japanin toiset kasvot yllättivät suomalaisen

Kun Juska Teittinen muutti Japaniin, hän oli vieraillut maassa jo kuusi kertaa. Silti mielikuva Japanista muuttui, kun hän asettui asumaan Kiotoon. Japanilaisten kohteliaisuus paljastui paikoitellen kaksinaismoralismiksi. Länsimaalaisiin kohdistuvan syrjinnän vuoksi hän ei meinannut saada aluksi asuntoa.

– Asuntoa etsittäessä riitti, että oli tarpeeksi erikoinen nimi. Sen vuoksi ei saanut asuntoa, vaikka paikat jopa markkinoivat itseään englanniksi, Teittinen kertoo.

Asunto-ongelmat johtuivat osittain siitäkin, että Kiotossa syrjitään jopa muilta paikkakunnalta kotoisin olevia japanilaisia. Kun Teittinen yritti päästä lounaalle, monet ravintolat väittivät, ettei Teittiselle ollut tilaa. Se oli valetta, häntä ei vain haluttu asiakkaaksi.

– Ravintoloissa oli yleistä, että istutettiin nurkkapöytään. Kun perheeni oli käymässä Kiotossa, pääsimme viidenteen ravintolaan syömään. Silloinkin henkilökunnalta kysyttiin, että haittaako, jos on länsimaalaisia mukana.

Joskus Teittiselle huudeltiin kadulla poikkeavan habituksensa vuoksi, mutta silloin mies kuittasi japaniksi takaisin. Kerran paikallinen eläkeläismies jopa sylkäisi häntä päin. Teittinen kuitenkin painottaa rasismin olevan harvinaista.

Geishat ovat lähes kadonneet Kiotosta

Kiotossa asuessaan Teittinen sai hyvän kuvan tämänhetkisestä geishakulttuurista, tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta. 1900-luvun jälkeen geishojen määrä alkoi vähentyä, mutta viihteen kysyntä pysyi vuosikymmenestä toiseen samana. Geishojen tilalle alkoi tulla hostess-seuralaisia.

– 80-luvulla hostess-paikat alkoivat yleistyä ja geishakulttuuri katosi hiljalleen Kiotosta. Nykyään Kiotossa törmää harvoin geishaan. Kun turisti näkee geishan, kyse on yleensä vain geishaksi pukeutuneesta japanilaisesta.

Vastoin yleistä luuloa, geishat eivät suinkaan ole prostituoituja. He esittävät lauluja ja tansseja sekä viihdyttävät asiakkaita keskustelemalla. Hostess-baarissa sen sijaan rahalla saa itselleen tasokkaan tyttöystävän.

– Baareissa käy nuoria miehiä, mutta myös keski-ikäisiä, joilla on perheet. Miehet saattavat esitellä lastensa kuvia ja kertoa heistä seuralaisilleen. Perheellisten miesten hostess-käyntejä ei nähdä täällä moraalisena tai eettisenä ongelmana.

Ajanviettopaikkana hostess-baarit eivät missään nimessä ole halvimmasta päästä. Sisäänpääsymaksu on noin 100 euroa, drinkit maksavat 50–100 euroa ja huomiota herättävä samppanjapullo voi kustantaa tuhansia euroja. Jotta naiset saisivat viihdesektorilla yhtä hyvää palvelua, hostess-baarista on olemassa host-versio.

– Tavallisen duunarin kuukausipaikka voi kulua yhdessä illassa sellaisessa paikassa, Teittinen tietää.

40-tuntinen työviikko on vitsi Japanissa

Yksi stereotypia pitää Teittisen mukaan kuitenkin täysin paikkansa. Japanilaiset ovat todella ahkeraa kansaa, ja usein ahkeruus menee yli rajojen. Teittinen muistelee, että paikallisen työehtolain mukaan töitä pitäisi tehdä vain 40 tuntia viikossa. Hän ei kuitenkaan tiedä ketään, joka tekisi niin lyhyttä työviikkoa. Teittisen ystävillä työpäivät ovat noin 10-tuntisia, ja vapaapäiviä on yksi kahdessa viikossa.

– Olen pohtinut, että millä Japanin kansantalous pyörii: ilmaisella työllä. Normaalisti nukutaan viidestä kuuteen tuntia ja työpäivän päätteeksi lähdetään vielä ryyppäämään, koska kuuppa ei kestä työtä. Jotkut suistuvat raiteilta, ja joillakin se heijastuu esimerkiksi avioliittoon.

Japanilaiselle pitkä ulkomaanloma Eurooppaan tarkoittaa neljää vuorokautta, koska heillä ei ole mahdollisuutta pitää lomia. Työ ajaa jotkut loppuun. Japanin kielessä on työstä johtuvalle kuolemalle oma sanansakin.

– Niitä alkoi tulla 80-luvun nousukauden aikaan. On 30-vuotiaita, jotka ovat kuolleet hyvin kummallisiin sydänsairauksiin. Ihmisiä on kuollut juniinkin, päätepysäkillä on löydetty ruumis nukkumasta. Varmaan tehdään paljon itsemurhiakin, kun ei pystytä hallitsemaan omaa elämää.

Kiitos-leipomo myy karjalanpiirakoita Kiotossa

Vaikka monet asiat ovatkin Japanissa toisin kuin luullaan, kaikki yllätykset eivät missään nimessä ole negatiivisia. Moni saattaa ihmetellä sitä, että Hokkaidolla on oma pesäpallojoukkueensa ja lisäksi siellä pelataan lumisotaa erittäin tarkoilla säännöillä. Jopa lumipallon koko on määritelty.

– Kiotosta löytyy Finlandia-niminen baari ja Kiitos-leipomo, jossa myydään karjalanpiirakoita sekä pullaa. Myös Muumi-kahviloita on useita, Teittinen luettelee.

Jos edellä mainituista paikoista ei jostain syystä saa tarpeeksi Suomi-tunnelmaa, voi vetäistä "Ehkä söpö" -farkkumerkin housut jalkaansa tai istahtaa johonkin Kioton lukuisista saunoista.

– Saunat eivät kylläkään ole kovin hyviä, sillä useissa on infrapunapatterit, eikä löylyä saa heittää itse. Sen tekee robotti tai duunari.

Teittinen kertoo, että vuoden aikana hän myös tutustui moniin japanilaisiin ja sai paljon ystäviä. Oma osuutensa oli tietysti sillä, että mies oppi puhumaan japania. Vaikka Teittisen kuva Japanista muuttui paljon vuoden aikana, hän pitää edelleen kovasti maasta.

– Tykkään siitä, että se ei ole niin puhtoinen paikka kuin mitä aluksi luulin, Teittinen sanoo.

Japanin tunnetuin suomalainen: Köyhyydestä 10 000 euron kuukausitienesteille