Koeajossa periaatteessa taloudellinen maasturi – Mercedes-Benz GLE 500 e

Julkaistu 04.03.2016 21:35
Toimittajan kuva

Mikko Autio

mikko.autio@teknavi.fi

@mikkoau

Hybridit ovat tulleet lähes kaikkiin autoluokkiin. Myös isot ja painavat katumaasturit ovat saaneet osansa sähkön tuomasta avusta, vaikka siitä saatava säästö jääkin vähäiseksi.

Tykkäsimme

  • Mukavuudesta
  • Hiljaisuudesta
  • Ajettavuudesta

Emme tykänneet

  • Pienentyneestä tavaratilasta
  • Käytännön kulutuksesta
  • Voimalinjan ajoittaisesta empimisestä

Hinta alkaen 92 122 €
Koeajoauto 109 610 €

Hybridiratkaisut ovat kasvattaneet nopeasti suosiotaan. Eivät vähiten siksi, että paperilla ne saadaan näyttämään hyvin taloudellisilta, ja sitä kautta autonvalmistajat saavat painettua keskimääräisiä päästölukemia kohti lainsäätäjien määrittelemiä rajoja. Tunnetusti paperilla ilmoitetut arvot ja käytännön kulutuslukemat ovat kaksi eri asiaa.

Tämän seurauksena hybriditekniikka näkyy myös auton päästöpohjaista verotusta käyttävissä maissa kuten Suomessa. Suurimman hyödyn hybriditekniikasta saa kalliiden ja usein isoilla moottoreilla varustettujen autojen kohdalla, joissa autoveron määrä saattaa muodostaa lähes puolet kokonaishinnasta. Mercedeksen GLE käy tässä varsin hyvänä esimerkkinä. GLE:n mallistossa koeajettua hybridiä halvempi on ainoastaan malliston aloittava 2,1-litraisella dieselillä varustettu GLE 250 d. Tehojen ja suorituskyvyn puolesta lähimmäs sijoittuu mallimerkintää GLE 500 totteleva ja V8-moottorilla (456 hv) varustettu malli, jonka kokonaishinta on lähes 50 000 euroa korkeampi. Autoveron osuus tästä erotuksesta on noin 46 000 euroa.

Koeajoauto oli varustettu LED-ajovaloilla

Hybridimallin tunnistaa muun muassa pienestä e-merkinnästä

Hankintahinnan suhteen hybridissä on siis varsin paljon järkeä. On hyvä huomioida, että myös kaikkien lisävarusteiden vero määräytyy päästöjen mukaan, joten auton varustelu on huomattavasti edullisempaa kuin enemmän päästävien mallien kohdalla.

Polttomoottorin osalta Mercedes ei ole lähtenyt säästölinjalle. Pellin alta löytyy varsin pirteä ja miellyttävän kuuloinen kahdella turboahtimella varustettu 3,0-litrainen bensiinikäyttöinen V6. 85 kW:n tehoinen sähkömoottori puolestaan löytyy polttomoottorin ja seitsemänportaisen automaattivaihteiston välistä momentinmuuntimen paikalta.

Kuljettajan penkiltä hybridin tunnistaa sähkömoottorin käyttöä kuvaavasta mittarista. Lisäksi ajotietokoneen ylälaidassa näkyy pelkällä sähköllä ajettavissa oleva matka. Täyteen ladattuna auto lupaa puhtaasti sähköllä ajettavaksi matkaksi 26 kilometriä, mutta todellisessa ajossa talvikelillä kantama asettuu noin puoleen luvatusta.

Käytännössä sähköstä saatava säästö jää siis varsin vähäiseksi. Reilun 10 kilometrin sähköajo ei tuo kovin suurta muutosta muuhun kuin satunnaisiin lyhyisiin siirtymiin. Sekalaista arkiajoa sisältäneen koeajon aikana keskikulutus sadalla kilometrillä asettui noin 10 litran paikkeille.

Mittaristossa on näkyvissä muun muassa ajotila, jäljellä oleva ajomatka sähköllä sekä sähkön käyttö oikealla olevassa pienessä mittarissa

Keskikonsolin näytölle saa myös näkyviin energiavirrat. Täyteen lataaminen tapahtuu nopeimmillaan vajaassa kolmessa tunnissa

Vaikkei akkuja olisi ladannut, liikkeellelähtö tapahtuu lähtökohtaisesti sähköllä. Automatiikka pitää huolen siitä, ettei varaus laske liian alhaiseksi, eikä auton ylimääräisestä sähkötekniikasta tarvitse halutessaan välittää. Polttomoottorin heräämisen huomaa kierroslukumittarin lisäksi myös äänestä, mutta sen liittymistä mukaan ei juurikaan voimalinjasta huomaa. Voimaa on riittävästi kaikkiin normaaleihin ajotilanteisiin, ja maantielläkin ohitukset sujuvat vaivatta. Eniten totuttelua monien muiden hybridien tapaan vaatii jarrupolkimen tuntuma, joka on jousimainen. Tuntuman epämääräisyys johtuu siitä, että polkimella säädellään alkuun vain sähkömoottorin renegerointia ennen kuin varsinaiset jarrut tulevat mukaan auton hidastamiseen. Pääsääntöisesti voimalinja toimii hyvin, mutta pienillä nopeuksilla on havaittavissa ajoittain empimistä vaihteiden valinnan suhteen. Tätä tapahtui sekä pelkällä sähköllä että polttomoottori käynnissä ajettaessa.

Kokoisekseen GLE on yllättävän näppärän tuntuinen kaupunkiympäristössä. Myöskään reilut 200 kiloa pelkällä polttomoottorilla varustettua versiota suurempi omamassa ei tunnu ajossa. Koeajoauto oli varustettu vakioalustalla, jonka toiminta hämmästyttää etenkin massa huomioiden. Auto tarjoaa erittäin mukavaa kyytiä, ja toimii hyvin niin terävissä hidastetöyssyissä kuin myös maantienopeuksien isommissa heitoissa. Pehmeydestä huolimatta kaarteissa auto ei kallistele mitenkään häiritsevästi. Ohjaus on kulmapyörittelyssä hyvin kevyeksi tehostettu, mutta maantienopeuksissa tehostus on huomattavasti vähäisempää ja auto etenee varsin suuntavakaasti. Kehuimme GLE:n vakioalustaa myös aikaisemmin malliston aloittavan GLE 250 d:n koeajossa. Tarjolla on toki myös ilmajousitus ja laaja kattaus muitakin lisävarusteita.

Volvon vastaavanlainen hybridimalli XC90 T8 on samaa hinta- ja teholuokkaa Mercedeksen kanssa. Palaamme Volvon koeajon merkeissä lähiaikoina

GLE 500 e on tyyppiesimerkki hybridiautosta, jota ei ole tehty aidosti polttoaineen säästämiseksi. Se on optimoitu EU-syklin mukaiseen normiajoon, eikä tällä ole juurikaan tekemistä käytännön elämän kanssa. Suomen verotusjärjestelmä tekee tästä kenties GLE-malliston mielenkiintoisimman vaihtoehdon. Ja tämä puhtaasti hinnan takia.

Mercedes-Benz GLE 500 e 4Matic
Polttomoottori
2 996 cm3, V6 biturbo
Teho 245 kW (333 hv) / 5 250-6 000 r/min
Vääntö 480 Nm / 1 600-4 000 r/min
Sähkömoottori
Teho
85 kW (116 hv)
Vääntö 340 Nm
Yhteisteho 325 kW (442 hv)
Yhteisvääntö 650 Nm
Akusto 8,7 kWh
Vaihteisto 7-vaihteinen automaatti
0-100 km/h 5,3 s
Huippunopeus 245 km/h
EU-kulutus 3,3 l/100 km
CO2-päästöt 78 g/km
Mitat Pituus 4 819 mm, leveys 1 935 mm, korkeus 1 796 mm, akseliväli 2 915 mm
Omamassa 2 465 kg
Tavaratila 480-1 800 l

Galleria

Kuvat: Mikko Autio

Tuoreimmat aiheesta

Mercedes-Benz