Valtapuolueet kärsivät kirvelevän vaalitappion Saksan EU-vaaleissa. Alamäkeä jyrkensi nuori tubettaja hyökkäämällä rajusti erityisesti liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraatteja (CDU) vastaan. Poliittinen eliitti on yrittänyt iskeä takaisin. Tulokset ovat olleet säälittäviä. Kuilu nuoriin äänestäjiin kasvaa.
Luvut ovat karuja.
Saksan oikeistounioni, eli CDU ja Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CSU), sai eurovaaleissa vain 11 prosenttia alle 24-vuotiaiden äänistä. Käytännössä mahtipuolue pysyi ykkösenä vanhojen äänillä. Vain niillä.
Sosiaalidemokraattien (SPD) tilanne on vielä huonompi. Vain kahdeksan prosenttia nuorimmasta äänestäjäkunnasta kannatti demareita.
Vihreillä taas meni loistavasti. Kolmannes alle kolmekymppisistä valitsi ympäristöpuolueen.
Tälle menestykselle on kaksi yksinkertaista selitystä. Vihreät ottavat ilmastonmuutoksen vakavasti ja tarjoavat konkreettisen oloisia ratkaisuja. Samaan aikaan puolue on hyvin EU-myönteinen.
Tämä yhdistelmä, selkeä vaihtoehto, puree nuoriin. Häkellyttävän hyvin.
Sisältöjen lisäksi kyse on kuitenkin myös viestinnästä.
Vanhat hallituspuolueet eivät osaa kommunikoida nuorten kanssa. Viestit eivät mene perille ja siksi kuilu kasvaa.
Rezon runttauksella miljoonia katsojia
Tämän kuilun paljasti karusti Rezoksi itseään kutsuva nuori tubettaja. Hän runttasi vaalien alla omalla youtube-kanavallaan erityisesti oikeistounionin maan rakoon.
Miljoonat nuoret näkivät tämän 55-minuuttisen täyslaidallisen.
Se ei voinut olla vaikuttamatta vaalitulokseen. Merkittävästi.
Ei, koska 26-vuotias Wuppertalissa syntynyt ja nykyisin Aachenissa asuva pastorin poika perustelee ryöpytyksensä ja listaa lähteensä poikkeuksellisen hyvin. Oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, koulutuksesta tai sotilaallisesta yhteistyöstä USA:n kanssa.
Toki mukana on myös ylilyöntejä. Mutta kokonaisuutena tubettajan ruoskinta perustuu paljon enemmän koeteltuihin faktoihin kuin jokailtainen öykkääminen television keskusteluohjelmissa.
CDU sortui useisiin huteihin
Ehkä juuri siksi CDU:n johdon poukkoilu on näyttänyt poikkeuksellisen säälittävältä.
Ensin puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer eli AKK yritti turvautua sarkasmiin ja vähättelyyn. Näin siitäkin huolimatta, vaikka nimenomaan ilmastonmuutoshuolten vähättely ajoi nuoria äänestäjiä vihreiden syliin.
CDU:n puoluetoimiston ”nuoret leijonat” yrittivät vastata Rezolle omalla katu-uskottavalla videollaan. AKK kuitenkin esti sen julkaisun, koska vanhan liiton puoluejyrien mielestä arvokkaan puolueen ei pidä lähteä leikkimään videoleikkejä.
Vasta, kun synkkä vaalitulos selvisi, AKK myönsi pää painuksissa, että yhteys digimaailmassa eläviin nuoriin on kadoksissa. Puoluejohtaja esikuntineen lupasi tehdä korjausliikkeitä.
Mahtipuolue on hukassa, jos niitä ei tule. Tai jos ne ovat vääränlaisia. Yhden sellaisen AKK ehti jo päästää suustaan.
AKK tuomittiin sensuroijaksi
CDU:n puheenjohtajan mielestä vaalikampanjan aikana myös miljoonayleisöjä tavoittavien tubettajien ja sosiaalisen median tähtien pitäisi noudattaa jonkinlaisia pelisääntöjä. Samanlaisia kuin perinteinen media noudattaa.
Pohdinta aiheutti vastaulausemyrskyn lähes kaikissa poliittisissa leireissä. AKK:ta syytetiin surutta sensuroijaksi, joka yrittää murentaa mielipiteenvapautta, yhtä demokratian tärkeintä peruspilaria.
Tätä jälkipyykkiä pestiin sekä sosiaalisessa mediassa, erityisesti twitterissä, että myös perinteisissä tiedotusvälineissä. Suurin osa poliittisen eliitin keskinäisestä nokittelusta meni tässäkin tapauksessa ohi tärkeimmältä kohderyhmältä eli nuorilta äänestäjiltä.
Juuri tässä piilee koko sotkun opetus.
Nuoret arvioivat politiikkaa ja poliitikkoja yhä vähemmän käyttämällä perinteisiä medioita eli lehtiä, televisiosta tai niiden pyörittämiä verkkosivuja. Se, että poliitikot ja toimittajat jauhavat asioita keskenään twitterissä tai facebookissa, ei juuri auta.
Haasteeseen on vaikea vastata
Tämä tiedetään kaikissa EU-demokratioissa. Myös Suomessa. TV-uutisten, ajankohtaisohjelmian ja arvostettujen päivälehtien katsoja- ja lukijaprofiilit ovat pelottavan vanhoja.
Nuoret eivät kuule eivätkä näe, kun puoluejohtajat yrittävät tv- tai lehtihaastattelussa esitellä ympäripyöreitä näkemyksiään. Mutta kun sanavalmis tubettaja oksentaa ilmoille kaikki päättäjien entiset, nykyiset ja tulevat laiminlyönnit, sanoma uppoaa nuoriin kuin veitsi lämpimään voihin.
Muutenkin nimenomaan sosiaalisen median yksipuolinen viestintävirta on tämän päivän politiikassa kaikkein tehokkainta. Ja myös tuhoisinta. Sen on osoittanut muiden muassa Italian populistijohtaja Matteo Salvini.
Tämän haasteen kanssa painivat sekä tiedotusvälineiden päätoimittajat esikuntineen että myös vastuulliset poliitikot. Kaikissa EU-maissa. Myös Suomessa.
Vanhojen puolueiden ja perinteisten medioiden ote nuorista on kirvonnut jo ajat sitten. Sitä yritetään kyllä kauhoa takaisin, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet hälyyttävän laihoja.
Savotta ei missään tapauksessa ole helppo. Ei varsinkaan, kun se käynnistetään Saksan CDU:n tapaan liian myöhään ja liian puolivillaisesti.
Pelisääntöjen peräänkin pitäisi huutaa
Sitä ei myöskään pidä käynnistää väärästä päästä rajoituksilla, kuten Saksan kristillisdemokraattien johtaja yritti pelisääntökeskustelullaan tehdä.
Ei, vaikka vapaasti rehottavassa sosiaalisessa mediassa todella tarvittaisiin pelisääntöjä.
Perinteiset mediat noudattavat uutisoinnissaan ja analyyseissaan varsinkin vaalikampanjan aikana tasapuolisuutta ja riippumattomuutta. Ainakin yrittävät, koska niin on määrätty ja sovittu. Useimmiten pyrkimyksissä onnistutaan. Aina ei.
Samaan aikaan moninkertaisia yleisöjä tavoittava sosiaalisen media tähti voi yrmiä yhden puolueen tai poliitikon surutta kuralle. Kun se tehdään hyvin perustein ja taitavasti, kuten tubettaja Rezo teki, jälki voi olla rumaa ja vaikutukset vaaleissa ratkaisevia.
Jotain myös tälle epäsuhdalle pitäisi pystyä tekemään ilman, että avoin ja vapaa keskustelu tyrehtyy.