Kun rekka törmäsi Karin kuorma-autoon, ei kukaan uskonut hänen selviävän hengissä – kymmenen vuoden oikeustaistelu oli viedä viimeisetkin terveyden rippeet: "Pelotti joka päivä"

Vuonna 1996 32-vuotiaan Kari Vainion elämässä kääntyi uusi sivu.

Maaliskuun 15. päivä maata peitti 15 senttimetrin loskakerros. Tiet olivat liukkaat. Maatilallinen Vainio oli lypsänyt aamulla lehmät ja suuntasi Helsinkiin.

Vainio ei itse muista, miten onnettomuusaamu eteni. Tapahtumien kulun hän on joutunut päättelemään muiden kertomuksista ja poliisin materiaaleista.

Kuorma-auton kuljettajana tuolloin toiminut Vainio oli kääntymässä risteyksessä vasemmalle Kehä III:lla. Tuusulantien liittymän kohdalla 40 000 kilon painoista kipsilevylastia kuskannut rekka ajoi suoraan Vainion auton kylkeen.

Kolari oli todella raju. Vainion kuorma-auton hytti irtosi kokonaan muusta autosta. Vainio itse sinkoutui hytistä tielle liikenteenjakajan päälle. Romua oli kaikkialla.

"Ei voi tietää, millainen mies sieltä herää"

Onnettomuuden runtelema Vainio kiidätettiin sairaalaan. Hän oli onnettomuuden jälkeen tajuttomana viikon. Koko sen ajan Sari-vaimo sai pelätä menettääkö miehensä.

– Vaimolle annettiin sairaalassa se kuva, että aivovamma on niin vakava, että ei voi tietää, millainen mies sieltä herää. Voi olla, että en olisi tuntenut ketään. 

Teho-osastojaksoa kesti yhteensä kolme viikkoa. Vainiolta poistettiin perna ja korjattiin useita sisäelimiä. Kaikki kylkiluut olivat poikki. Hän kuitenkin säilyi hengissä, vaikka kävikin usein kuoleman rajoilla. 

Lue myös: Jasmine, 24, menetti järkyttävässä kolarissa ystävän ja kävelykykynsä – "Oli tarkoitettu, että juuri minä jouduin pyörätuoliin"

Neljän viikon jälkeen Vainio kotiutettiin, mutta aivovammasta ei puhuttu enää sanallakaan. 

Aivovamman tunnistaminen vei aikaa

Vainio opetteli uudenlaista elämää onnettomuuden jälkeen. Ennen onnettomuutta hän oli sopinut vaihtavansa kuorma-autonkuljettajan työt trukkikuskin hommiin. Uusi työpaikka luvattiin pitää pantissa miehen kuntoutumiseen asti. 

Kun Vainio pääsi kunnolla tolpilleen, alkoi uusiin töihin valmistautuminen. Se ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. 

– Koko ajan oli sellainen olo, että en voi oppia noita kaikkia uusia asioita, mitä töissä tarvitsisi. Ennen ei ollut sellaisia ongelmia.  

Vaimo kummasteli, kun aiemmin niin aktiivinen mies oli muuttunut aloitekyvyttömäksi ja herkästi väsyväksi.

Lue myös: Toni löydettiin verilammikosta korva repeytyneenä ja kallo viiteen osaan murtuneena – koomasta toipunut mies teetti itseensä yli 30 tatuointia, jotta muistaisi syödä, juoda ja ottaa lääkkeet

Vainio myös ärsyyntyi aiempaa helpommin. Kun viha oli päässyt valloilleen, miehen oli hankala saada sitä laantumaan.  

– Ajattelin koko ajan, että kun voimat kasvaa niin jatkan töitä normaaliin tapaan. Navettakin oli lehmiä täynnä. 

Oudoille oireille löytyi selitys vasta puolisen vuotta onnettomuuden jälkeen, kun Vainiolla todettiin vakava aivovamma. 

Kymmenen vuoden oikeustaisto

Aivovamman toteamisen jälkeen oli selvää, että uudet työt olivat enää vain unelmaa. Pienestä asti navettahommissa ollut Vainio joutui unohtamaan eläintenpidon kokonaan. Vamman kanssa raskaat työt eivät olisi onnistuneet. Katkera hän ei kuitenkaan jaksa olla.

– Olen saanut yhteiskunnalta ja vakuutusyhtiöltä sen korvauksen, mikä minulle kuuluu. 

Korvauksien saaminen vaati kuitenkin lähes kymmenen vuoden oikeustaistelun. 

– Postilaatikolle meneminen pelotti joka päivä. Odotin kauhulla, että mikä hylkylappu siellä tällä kertaa odotti.

Lue myös: Peten, 52, elämä nyrjähti päälaelleen työpäivän jälkeen pyörälenkillä: Menetti kuulonsa, puhekykynsä ja sai useita aivovammoja – taistelee nyt, jotta saisi korvauksia kaupungilta

Onnettomuuden jälkeen vakuutusyhtiö ehdotti Vainiolle kuorma-autonkuljettajan työstä täyttä työkyvyttömyyttä ja maatalousyrittäjän ammatin osalta puolipäiväistä työkyvyttömyyttä.

Vainio ei kuitenkaan ehdotuksiin tyytynyt, sillä lehmien pitäminen ei enää onnistunut vamman vuoksi. Uuden työn opetteleminen ei aivovamman kanssa tullut kysymykseenkään.

– Minulta kysyttiin kerran vakuutusoikeudessa, että pystynkö kiipeämään katolle. Kun sanoin, että pystyn, niin asia oli heidän mielestään sillä selvä, töihin vaan. Eivät he kuitenkaan halunneet kuulla, miten tulen katolta alas. Siihen vastaus olisi ollut, että en mitenkään. 

Vainion mukaan oikeusprosessi tuntui lähinnä pitkältä näytelmältä.

– Ihan kuin kaikki olisi kirjoitettu etukäteen. Jossain vaiheessa tuntui, että ei tätä pysty voittamaan. 

Lopuksi Vainiolle ehdotettiin kompromissiratkaisua. Vakuutusyhtiö myönsi täyden työkyvyttömyyden. Se vaati kuitenkin lähes kymmenen vuotta. 

Vainio painottaa, että hän ei olisi jaksanut taistella korvauksista ilman laajaa turvaverkkoa.

– Jos mulla ei olisi ollut tervettä vaimoa, joka auttaa asioiden hoitamisessa, niin kyllä tilanne olisi ollut hyvin heikko.

"Samat ongelmat jatkuvat" 

Aivovammaliiton mukaan aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000−20 000 suomalaista. Näistä vammoista 90 prosenttia on sellaisia, joista potilas toipuu täysin. 

Aivovammat ovat yleisimmin seurausta kaatumis- ja putoamistapaturmista tai liikenneonnettomuuksista. 

Vainio toimii aivovamman saaneiden henkilöiden tukihenkilönä ja on Päijät-Hämeen Aivovammayhdistyksen puheenjohtaja.

Hän kertoo, että tänä päivänä painiskellaan samojen ongelmien kanssa kuin 20 vuotta sitten. 

– Samat ongelmat jatkuvat alkuvaiheessa. Aivovammoja ei meinata löytää. Myös oikean kuntoutuksen saamisessa on hankaluuksia edelleen. 

Erityisen huolissaan Vainio on sellaisista vamman saaneista, jotka joutuvat yksin oikeustaisteluiden keskelle. 

– En minäkään olisi ilman turvaverkkoa pärjännyt.

Vainio on kiitollinen saamastaan "jatkoajasta", vaikka elämä muuttuikin radikaalisti kolarin myötä. Tapauksen jälkeen Vainiosta tuli isä ja perhe on kasvanut vuosien varrella kolmella lapsella. Lapsien mukana elämään tuli myös uudenlaista sisältöä.

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut jatkoajan ja voin elää mulle luonteenomaista elämää ja voin auttaa muita ihmisiä aivovamman kanssa. 

Korjattu 13.1. klo 9.00: Otsikosta korjattu kuorma-auto ja rekka toisinpäin. Lisäksi muutettu Tuusulantien liittymän kohdalla 40 000 kilon painoista kipsilevylastia kuskannut kuorma-auto rekaksi. Vainio oli siis kuorma-autonkuljettaja.