Ihminen ei voi valita sitä, syntyykö hänelle traumamuisto vai ei. Kauheastakin kokemuksesta voi kuitenkin selvitä. – Oikeasti keskeinen viesti traumatisoituneelle ihmiselle on, että toipuminen on se todennäköisin vaihtoehto. Se on ihan oikeasti totta, johtava psykologi ja psykologian tohtori Tuija Turunen lohduttaa.
Melkein kukaan ei säästy. Yli 90 prosenttia ihmisistä kokee elämässään vähintään yhden asian, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa trauman.
Johtava psykologi ja psykologian tohtori Tuija Turunen kuitenkin keskittyisi aluksi trauman sijaan sanaan "potentiaalisesti".
– Nykyään käytetään sanaparia potentiaalisesti traumatisoiva, koska kaikki eivät traumatisoidu, vaikka tilanne olisi ihan hirveä. Hirveä tilanne ei automaattisesti tarkoita, että siitä tulee traumaattinen kokemus, mutta potentiaali siinä on, kertoo Turunen Terveystalon Fokus Mielen erikoisyksiköstä.
Lue myös: Riina-Maria eli seitsemän vuotta väkivaltaisissa suhteissa: "Siinä kantaa kaksinkertaista häpeää, kun teoista huolimatta jää suhteeseen"
Etukäteen ei voi valita, että nyt minä en traumatisoidu
Traumatisoitumiselle on riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä. Tärkeintä vaikuttaisi olevan se, ehtiikö pelätä omaa tai läheisen kuolemaa.
– Keskeistä on, ehtiikö ihminen ihan sekunnin murto-osissa kokea uhkaa omalle tai läheistensä hengelle. Tai kokeeko hän muuten valtavaa turvattomuutta, hallinnan tunteen menetystä? Ylivoimaista tunnelastia, johon mielen normaalit selviytymis- ja käsittelykeinot eivät sillä hetkellä riitä?
Johtava psykologi ja psykologian tohtori Tuija Turunen
Etukäteen ei voi valita, että nyt minä en traumatisoidu. Traumatisoituminen on hyvin automaattinen, biologinen reaktio. Se on meihin sisäänrakennettu.
Toisaalta: niin on toipuminenkin.
– Järkytyksen hetkellä ja heti, kun joku paha asia tapahtuu, on hyvin tavallista, että tulee monenlaisia erilaisia, aika ylivoimiseltakin tuntuvia kehollisia tai tunnereaktioita. Mutta ne menevät ohi. Luontainen toipuminen ja palautuminen siitä järkytyksestä alkavat käynnistyä samalla hetkellä, Turunen sanoo.
Lue myös: Anita oksensi raskausaikana jopa 30 kertaa päivässä – tällainen sairaus on hyperemeesi: "Kuvailen sitä maanpäälliseksi helvetiksi"
Jos stressi jää päälle, PTSD voi kehittyä
Jos luontainen toipumisprosessi ei pääse käyntiin tai toisaalta ei etene, syntyy akuutti stressireaktio. Jos stressi ikään kuin jää päälle, se kroonistuu ja voi kehittyä traumaperäiseksi stressihäiriöksi eli PTSD:ksi.
– Traumaattinen kokemus, järkytys ja se, tuleeko siitä tällainen psykiatrinen häiriö, ovat ihan eri asioita. Turunen sanoo.
Kauhun, järkytyksen ja vaaran hetkelläkin ihmistä voi auttaa: rauhoittaa, viedä turvaan. Sekään ei silti estä mahdollista traumaa. Emme toistaiseksi tiedä mitään sataprosenttista keinoa, joka estäisi PTSD:n synnyn.
– Mutta voimme tehdä paljon lievittääksemme akuuttia kärsimystä, Turunen lohduttaa.
Katso myös: Kun äiti ei suojelekaan kaikelta – tuhoava äitiys on edelleen tabu: "Lapset ovat halunneet ymmärtää äitiä ihan loppuun asti". Juttu jatkuu videon alla.
2:08
"Muistot, jotka syntyivät kauan sitten, voivat uudestaan tuntua tuoreilta"
Muutamat ensimmäiset viikot järkytyksen jälkeen voivat olla todella kauheita. Mieleen voi nousta piinaavia muistikuvia tapahtuneesta; ihminen on jatkuvasti ylivireä ja valpas, koska keho ja mieli ovat varautuneet siihen, että seuraava paha asia tapahtuu.
– Mieleen tulee koko ajan muistikuvia, on vaikeaa keskittyä, saada mitään aikaiseksi. Mieli ja keho ovat koko ajan ikään kuin hätätilassa. Nämä reaktiot voivat alussa olla tosi voimakkaita, muta niiden pitäisi ruveta rauhoittumaan.
Jos reaktiot eivät pitkänkään ajan kuluessa rauhoitu, järkytys on mahdollisesti muuttunut traumaperäiseksi stressihäiriöksi. Toisinaan sen syntyminen kestää vuosikausia. Silloin puhutaan viivästyneestä oireilusta.
– Joskus elämä menee järkytyksen jälkeen niin monella lailla sekaisin, että tunteille voi olla tilaa vasta paljon, paljon myöhemmin. Monet hyvin vaikeat kokemukset elämässä saattavat myös aueta vasta uusien kokemusten jälkeen, Turunen sanoo.
– Nyt Ukrainan sodan myötä olemme lukeneet esimerkiksi ikäihmisten sotakokemusten aktivoitumisesta. Vaikka olemme hienosti selvinneet ja rakentaneet Suomea, nyt muistot ja kokemukset, jotka syntyivät kauan sitten, voivat uudestaan tuntua ihan samanlaisilta ja tuoreilta.
"Kokemukset, jotka syntyivät kauan sitten, voivat uudestaan tuntua ihan samanlaisilta ja tuoreilta." Kuvituskuva.
Lue myös: Leikkikaverina traumatisoitunut ikätoveri? Asiantuntija neuvoo, miten kerrot lapselle sotapakolaisista ja venäläisistä
Se, että vuosikymmen sitten tapahtunut asia alkaisi piinata nyt, voi tuntua ristiriitaiselta. Ihminen ei välttämättä ymmärrä, mistä hänen paha olonsa tai oudoilta tuntuvat reaktionsa johtuvat.
– Niitä ei pidä yhtään säikähtää, vaan olla ennemminkin jotenkin levollisen utelias: nyt on elämässä sellainen kohta, että nämä asiat vaativat uutta huomiota. Monesti esimerkiksi menetyskokemuksissa uusi suru saattaa aktivoida vanhoja suruja, jotka on joutunut puskemaan eteenpäin, eikä niitä ole ehtinyt prosessoida tai integroida omaan elämäntarinaansa, Turunen sanoo.
Potilailleen hän kuvailee, että ihmisen mieli on varsinkin järkyttävissä tilanteissa vähän kuin sipuli.
– Jossakin elämänvaiheessa voimme kuoria muutaman kerroksen, sitten siellä on muitakin kerroksia vielä tulossa. Se on elämää. Reaktioita ei pidä pelätä. Traumakokemuksia ei ole ikinä myöhäistä hoitaa.
Lue myös: Väestöliitto tarjoaa keskusteluapua Suomessa asuville ukrainalaisille – tukipisteelle voi mennä purkamaan hätää ja huolta oman maan tilanteesta
"Nämä ovat perusasioita, jotka rakentavat suojaa traumatisoitumista vastaan"
Toisaalta kaikki eivät traumatisoidu. Trauman syntyä ei voi ennustaa, koska ihmiset ja tilanteet ovat lukemattomilla tavoilla erilaisia geeneistä kiintymyssuhdetyyppiin ja perheisiin asti.
– Selviytymis- ja tunnesäätelykeinojen valikoissa on eroja: Kuinka turvallista tunteisiin on ollut reagoida esimerkiksi lapsena? Kuinka omiin tunteisiin ja tarpeisiin on vastattu, kuinka on oppinut tyydyttämään ne, pyytämään apua? Turunen kuvailee.
– Onko avun pyytäminen ollut lapsena noloa, vai oliko ihan ok sanoa, että tätä en osaa, tähän en kykene? Nämä ovat perusasioita, jotka rakentavat suojaa traumatisoitumista vastaan ja vahvistavat keinoja käsitellä hankalia asioita.
Tärkeää on paitsi se, mitä kauheassa tilanteessa tapahtuu, myös se, mitä muuta elämässä on meneillään. Kuinka paljon on menossa muita kuormittavia asioita, entä mukavia asioita? Paljonko sosiaalista tukea on tarjolla, vai jääkö vaikealla hetkellä yksin?
Katso myös: Minkä arkisen asian voit tehdä mielenterveytesi eteen jo tänään? "Joka päivähän törmäämme..." Juttu jatkuu videon alla.
0:39
Koska ihminen ei voi valita sitä, syntyykö hänelle traumamuisto vai ei, vaikealla hetkellä olisi tärkeää olla sekä itselleen että läheisilleen lämmin ja ymmärtäväinen.
– Traumamuiston synty tapahtuu sillä hetkellä, kun järkyttävä asia tapahtuu. Kehossa ja mielessä tapahtuu monenlaisia asioita. Esimerkiksi jotain järkyttävää kokenutta läheistä kannattaa heti tapahtuneen jälkeen rauhoittaa, viedä turvaan. Luottaa siihen, että ihmisessä on se selviytymisen mahdollisuus, Turunen kuvailee.
– Tarjota keidas, jossa hänen elimistönsä saa kokemuksen, että vaikka sitä tilannetta ei voinut hallita ja se tapahtui äkisti ja yllättäen, nyt, sen jälkeen, pystyy tekemään jotakin oman olonsa eteen.
Lue myös: Essi, 26, pelkäsi kuormittavansa muita ja vajosi syvälle masennukseen – uusi suunta löytyi vasta itsemurhayrityksen jälkeen: ” Vaikka on aina ollut vahva, se ei tarkoita, etteikö voisi pyytää apua”
Traumatisoitua voi myös läheltä piti -tilanteesta
Moni voi järkyttyä tai traumatisoitua sellaisestakin, joka ei ulkopuolisen silmin ole edes vakava asia. Myös itse voi jälkikäteen ihmetellä reaktioitaan, jopa suomia itseään: miksi käyttäydyn näin, eihän siinä edes tapahtunut mitään oikeasti kamalaa?
– On ollut vaikkapa joku läheltä piti -onnettomuustilanne, jossa melkein ajoit kolarin, muttet kuitenkaan. Silloin saattaa lohduttaa, että onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta silti se jää sellaiseksi traumakokemukseksi, joka tunkee mieleen. Ihminen alkaa esimerkiksi väistää autolla ajamista, Turunen kuvailee.
Katso myös: Jenny pakeni traumojaan lähes 10 vuotta – muistot puskivat pintaan onnen hetkellä: ”Se on aika tragikoominen ja hirvittävä tapa huomata traumatisoituneensa”. Juttu jatkuu videon alla.
7:24
Syy sille, että traumatisoitua voi myös "pelkästä" läheltä piti -tilanteesta, löytyy järjen sijaan ruumiista. Keho ja mieli ovat ehtineet reagoida tilanteessa uskoen, että nyt käy huonosti.
– Absoluuttisesti ei voi sanoa, että jos kokee jotakin järkyttävää, siitä aina traumatisoituu. Mutta myöskään ei välttämättä tarvitse itse kokea sitä asiaa, josta traumatisoituu. Jos esimerkiksi näemme kauheasti jotakin hirveitä kuvia tai altistumme järkyttävälle materiaalille, sekin voi traumatisoida, vaikka emme itse ole kokemassa sitä, Turunen sanoo.
Järkytys ja traumatisoituminen eivät ole järjen asioita
Järkytys ja traumatisoituminen ovatkin hyvin vähän järjen, tai edes tunteiden asioita. Sen sijaan ne ovat enemmän biologiaa, Turunen kuvaa. Reaktio kauheaan tilanteeseen on järjellisen sijaan kehollinen.
– Eloonjäämisen kannalta keskeisten selviytymismekanismien vallassahan silloin ollaan. Aivoissa on ikään kuin oikotie, jonka avulla pystymme toimimaan nopeasti, refleksinomaisesti ja vaistonvaraisesti ilman, että kauheasti ajattelemme ja pohdimme. Toimimme automaattisesti, kun on hätätilanne, jossa on pakko toimia. Se kehollinen valmius on meissä ja sehän on mahtava asia, että pystymme tekemään niin.
Lue myös: Kara pakeni väkivaltaisen kidnappaajan kahleista vuonna 2002 – jakaa nyt selviytymisneuvoja netissä: "Pahoja asioita voi tapahtua, mutta maailma ei lopu siihen"
Toisaalta kehollinen toimintavalmius saattaa jäädä purkautumatta. Esimerkiksi autokolari jää mielen perukoille tiettynä liikkeenä tai tuntemuksena, joka laukaisee traumamuiston.
– Tietty liike muistuttaa siitä, mitä tapahtui, jolloin alkaa väistää tilanteita, joissa tulee tämä sama liike. Jos auto vaikkapa lähtee heittelehtimään, keho muistaa sen hirveän hyvin. Se voi olla myös hajuaistimus tai näköaistimus, jonka kautta traumamuisto ikään kuin aktivoituu.
Tästä syystä trauman hoitokaan ei voi olla pelkkää puhetta. Myös keho pitää ottaa huomioon. Ihmiseltä tulee kysyä hänen historiastaan, hänen elämänsä kipeistä hetkistä; näin olisi mahdollista tunnistaa myös trauman viivästyneet oireet.
Katso myös: Mistä tietää, että tarvitsee terapiaa? Juttu jatkuu videon alla.
1:55
Silmänliikkeisiin pohjautuva EMDR-terapia on tutkitusti tehokas traumanhoitomuoto. Toisin kuin kenties voisi olettaa, traumatisoitumisen hoito ei välttämättä vaadi vuosikausia.
– Monet ajattelevat, että terapia on aina pitkää. Jos järkyttävä asia on yksittäinen, ja ihmisellä on olemassa myös näitä traumalta suojaavia tekijöitä, ei välttämättä ole tarve pitkälle prosessille, Turunen sanoo.
Traumoja on kahdenlaisia: ykköstyyppiä ja kakkostyyppiä. Ykköstyypissä yksittäinen, potentiaalisesti traumaattinen tapahtuma jää traumamuistoksi mieleen.
– Ykköstyypin traumakokemus on sellainen, että vaikka se olisi ollut hirveä, se tapahtuu lähtökohtaisesti vain kerran. Kakkostyypin traumassa hoito pidempää, koska perusrakenteita pitää rakentaa uudelleen. Kakkostyypin trauma on esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä tai perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Siinä paha asia toistuu, Turunen kuvaa.
Traumaattisista tilanteista voi selvitä: "Toipuminen on todennäköisin vaihtoehto"
Vaikka elämässä olisi tapahtunut hirveitä asioita – useita hirveitä asioita – toipumisen mahdollisuus on meistä jokaisessa.
– Oikeasti keskeinen viesti traumatisoituneelle ihmiselle on, että toipuminen on se todennäköisin vaihtoehto. Se on ihan oikeasti totta: vaikka PTSD syntyisi, siitä voi toipua ja siitä todennäköisesti toivutaankin. Se toipumisen mahdollisuus on meihin niin lajina sisäänrakennettu, että siihen voi luottaa, Turunen sanoo.
– Sen varaan ei tietenkään voi heittäytyä niin, ettei itse tarvitsisi tehdä mitään, mutta siihen voi luottaa, että todennäköistä on, että selviää. Toipuminen on todennäköisin vaihtoehto.
Katso myös: Toimi näin, jos lapsi on nähnyt raa'an videon tai muutoin törmännyt järkyttävään aiheeseen netissä! Juttu jatkuu videon alla.
2:29
Toipumiskyky ei tarkoita, etteikö psyykkinen kipu olisi raastavaa ja suru kaiken syövää. Kaikille tuntemuksille pitäisikin antaa tilaa.
Älä jää yksin – apua on tarjolla
- Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa suomen kielellä numerossa 09 2525 0111. Puhelin palvelee ruotsiksi numerossa 09 2525 0112 ja arabiaksi ja englanniksi numerossa 09 2525 0113.
- Väestöliiton Perhepulmapuhelin vanhemmuuden kysymyksiin palvelee numerossa 040 668 4101. Perhepulma-chat on avoinna maanantaisin klo 18-21 sekä keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12:30-14:30.
- Solmussa-chatissa voi keskustella hankalasta elämäntilanteesta maanantaista torstaihin klo 15–19.
- Kirkon keskusteluavusta saat hengellistä tukea. Numero 0400 221 180 on avoinna joka päivä klo 18–24. Chatissa voit keskustella ma-pe klo 12-20.
- Tukinetistä löydät apua ja resursseja esimerkiksi kriiseihin, perhetilanteisiin ja mielenterveysongelmiin.
– Se saa olla ihan hirveää eikä tarvitse olla reipas. Saa ihan oikeasti mennä ihan rikki. Se kuuluu asiaan, mutta todennäköisyys on silti olemassa, että siitä toipuu, Turunen sanoo.
Toipuminenkaan ei ole absoluuttinen suoritus, jonka ihminen hoitaa kerran maaliin. Järkytyksestä selviämistä ei tarvitse suorittaa; esimerkiksi itku ei ole järkytyksen mittari.
– Ennemminkin kannattaa tuntea kaikkia oloja, mitä itsessä tai läheisessä on. Esimerkiksi hautajaisista ihmiset usein miettivät, että näyttää ulospäin liian kylmältä, kun ei itkenyt ollenkaan. Siitä voi olla paha mieli jälkikäteen: miksen edes itkenyt? Jotta on selvinnyt jollain lailla, tunteet ikänä kuin turtuvat. Se ei tarkoita, ettei niitä olisi. Ne puutuvat, mutta ne eivät puutu, Turunen sanoo.
– Kun tunteet alkavat tulla pintaan, niitä ei tarvitse pelätä. Mutta ei myöskään tarvitse pelätä sitä, jos ei tunnu miltään ja selviää niin sanotusti aika helpolla. Ei tarvitse pelätä, että jonain päivänä ne tunteet sieltä sitten tulevat. Ei etukäteen voi tietää, millaisia reaktioita meille tulee.
Yksittäisen maratonin sijaan toipuminen onkin kuin pitkä tie, jossa eteen tulee ylä- ja alamäkiä.
– Parhaimmillaan järkytys tulee vain sellaiseksi levolliseksi osaksi elämäntarinaa. Silloin tietää, että tällainen ihan hirveä asia tapahtui, mutta se ei määritä ihmistä. Ei se ole ainoa asia, mitä hänen elämässään on tapahtunut: on tapahtunut paljon muutakin. Paljon hyvää.
Lue myös: Meri itki peloissaan syliä, mutta äiti ei tullut – tuhoava äitiys on edelleen tabu: "Lapset ovat uskollisia vanhemmilleen"
Katso myös: Miten vanhempien pitäisi toimia, kun lapsi kohtaa ikätoverinsa kuoleman? Psykoterapeutti kertoo:
3:01
