Lukupiiri: Jokainen lapsi on samalla tavalla erilainen

Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan, jonka voit voittaa omaksesi.

Kirja: Keinuhevosen kengittäjä – runoja vauvakotiin
Tekijät: Jukka Itkonen
Kustanja: Kirjapaja
Helmiä: 4
Kenelle: Tuoreille vanhemmille, lapsirakkaille

Kun perheeseen syntyy lapsi, mullistuu maailma kokonaan: pieni ihminen tarvitsee vanhempiensa aikaa ja vanhemmat palavat halusta tutustua tuoreeseen tulokkaaseen. JukkaItkosen runokirja Keinuhevosen kengittäjä sukeltaa maailmaan, johon vastasyntynyt lapsi vanhempansa vähitellen tutustuttaa.

Koti, joka täyttyy lapsen syntymän jälkeen rakkaudesta kätkee monta tarinaa, jotka harva pukee sanoiksi. Onni elämän jatkumisesta ja pienistä nauruntirskahduksista hautautuu helposti keskusteluihin unettomista öistä ja loputtomasta pyykkivuoresta. Itkonen muistuttaa teoksellaan niistä pienistä hyvistä hetkistä – ja palauttaa maan päälle niiden pienien huonojen hetkien ääreltä.

Odotus

Kaksi pientä kättä,

kaksi pientä jalkaa.

Kun hän tulee maailmaan,

uusi ajanlasku alkaa.

Keinuhevosen kengittäjä -teos mukailee runomuodossa lapsen kehitystä: ensin tärkeintä on se, että lapsi syntyy terveenä – kymmenen varpaan ja kymmenen sormen kanssa – ja sen jälkeen pienokainen alkaa raivata tilaa rakkaudelle vanhempiensa sydämestä. Niin huuto, itku kuin naurukin on osa Itkosen teosta, joka kuvaa arkisia hetkiä niin pienen lapsen kuin aikuisenkin näkökulmasta.

Lapsennukuttaja

Yläkerran parvekkeella, liki kattoa,

joku piiskaa vimmatusti

räsymattoa.

Seinän takaa sähköporan tyly ääni soi.

Herra siellä asuntoonsa

pöytää nikkaroi.

Pesukoneen linko naapurissa ryskyttää.

Ja kuka käytävässä nyrkein

oveen jyskyttää?

Joku kissanpolskaa pianolla kilkuttaa,

eikä soitto kulje,

se vain nil-kut-taa.

Jossakin taas riidellään ja ovi paukahtaa,

koira riitapukareille

lujaa haukahtaa.

Koeta tässä sitten vielä lasta nukuttaa,

alakerran teeveen ääni tuutulaulun

alleen hukuttaa.

Siellä tanssitaan tähtien kanssa.

Tuoreita vanhempia Itkosen keveät runot piristävät eittämättä realistisuudessaan. Täysin riisuttuina arkiset faktat runomuotoon asetellut kirjailija auttaa näkemään arjen keveämmin: raaskaammat hetket on käytävä lapsen kanssa läpi siksi, että osaisi nauttia niistä hyvistä puolista. Teos muistuttaa myös siitä, että vaikka aika kuinka tuntuisi joskus pysähtyneen, on pienen lapsen kehitys lopulta aivan liian nopeaa – edes vanhemmat eivät ole pysyä mukana.

Sanotaan, että ennen ensimmäisen oman lapsen syntymää kukaan ei voi tietää, miltä vanhemmuus tuntuu. Itkonen antaa lapsettomalle palan tästä maailmasta leikkisässä runomuodossa.

Teksti: Heli Kuitunen

Kuvat: Kirjapaja, Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat