Tänään Suomen-vierailulle saapuva EU:n uusi ulkoministeri Federica Mogherini on ylittänyt selvästi odotukset. Se tosin johtuu siitä, että hänen aloittaessaan odotuksia ei juuri ollut.
Kun italialainen Mogherini, 41, aloitti marraskuussa uudessa roolissaan, häntä arvosteltiin laajalti kokemattomaksi ja jopa naiiviksi. Ensimmäisten kuukausien aikana Mogherini on karistanut vahvimmat epäluulot harteiltaan.
– Hän on pärjännyt odotuksia paremmin, sanoo tutkija Steven Blockmans.
Blockmans johtaa EU:n ulkopolitiikan tutkimusta CEPS-ajatuspajassa Brysselissä. Hänen mukaansa kielitaitoinen ja julkisuudessa viihtyvä Mogherini on tehnyt unionin ulkopolitiikasta näkyvämpää.
Federica Mogherini tapasi USA:n ulkoministerin John Kerryn Washingtonissa tammikuussa.
Mogherinin edeltäjä Catherine Ashton karttoi mediaa ja tuli Brysselissä tunnetuksi tyhjyyttä kumisevista lausunnoistaan. Mogherini on tuulettanut edeltäjänsä toimintatapoja.
-Hänessä on poliittisen johtajan karismaa. Hänellä on myös hirveän hyvät suhteet joka paikkaan, kertoo eräs diplomaattilähde.
Mogherini vierailee tänään Helsingissä tapaamassa Suomen valtiojohtoa. Italialaisen saavutuksia on vielä liian aikaista arvioida.
– Ulkopolitiikkaa ei tehdä sadassa päivässä vaan useiden vuosien ajan ja monien toimijoiden kesken, Blockmans sanoo.
Venäjä-myötäily epäilyttää
Mogherinin elintila on kapea. Ukrainan kriisi on osoittanut, että EU:n ulkopolitiikka on suurten jäsenmaiden näpeissä.
Saksan ja Ranskan johtajat ovat ottaneet johtavan roolin Ukrainan ja Venäjän välisissä neuvotteluissa.
– EU:n näkökulmasta tämä voi olla ongelmallista. Kuka sanoo, että (Angela) Merkel ja (Francois) Hollande puhuvat EU:n puolesta, Blockmans kysyy.
Mogherinin nimitystä pidettiin merkkinä siitä, että isot jäsenmaat haluavat varjella omaa tonttiaan ulkopolitiikassa. Moni kuitenkin kaipasi EU:lle vahvaa ja kokenutta johtajaa, joka osaa käsitellä Venäjän johtoa.
Itä-Euroopan maat vastustivat Mogherinin valintaa, koska Italialla on vahvat taloussiteet ja varsin lämpimät välit Venäjään.
Mogherinin vastapainoksi ja aisapariksi nimitettiin Donald Tusk, joka siirtyi Puolan pääministerin paikalta EU-maita edustavan Eurooppa-neuvoston johtoon.
Tusk on tunnettu kärkkäänä Venäjän arvostelijana. Hän on ottanut tiukan linjan Venäjä-pakotteissa. Mogherini taas ei ole päässyt irti Venäjän myötäilijän leimasta.
Roolijaosta hyöty irti
Alkuvuodesta arvostelu yltyi, kun Mogherinin Venäjää koskeva paperi vuoti julkisuuteen. Siinä Mogherini pyysi jäsenmaita pohtimaan, miten yhteistyötä Venäjän kanssa voitaisiin asteittain lisätä.
Venäjää kovistelevat tahot ampuivat paperin nopeasti alas. Diplomaattilähteen mukaan vuodon tarkoituksena oli vetää mattoa Mogherinin alta.
EU:n Venäjä-politiikka näyttäytyy julkisuudessa Tuskin ja Mogherinin välisenä köydenvetona. Molempien tehtävä on kaivaa jäsenmaista yhteinen kanta esimerkiksi pakotteisiin.
Steven Blockmans suhtautuu varauksellisesti kaksikosta luotuihin stereotyyppeihin.
– Heillä voi olla erilaiset lähtökohdat, mutta heidän on koordinoitava keskenään, ennen kuin he lähettävät viestejä maailmalle.
Tusk ja Mogherini ovat viime päivinä antaneet eriäviä lausuntoja lisäpakotteista. STT:n haastattelema diplomaattilähde arvioi, että he voivat tietoisesti hyödyntää roolijakoa, jossa toinen näyttelee hyvää ja toinen pahaa.
– Ne (lausunnot) eivät ole viestejä pelkästään jäsenmaille, vaan myös Venäjälle. Se on yksi keino pitää painetta yllä Venäjää kohtaan.