Nämä aiheet naurattivat jo 1600-luvulla – Lue vanhat vitsit!

"Kun eräs hurjapuheinen kaupunkilaiskomistus kävellessään Lontoon katuja kohtasi ikivanhan säätyläisnaisen vanhassa kuluneessa puvussaan, hän ajatteli pilailla hieman naisen kustannuksella. Hän nosti vanhuksen hameenhelmaa ja suuteli sitä. Nainen katsahti taakseen, huomasi nuorukaisen ja kysyi: hyvä herra mitä te oikein teette? Oh, vastasi mies, kunnioitan korkeaa ikää. Voivoi hyvä mies, vastasi nainen, siinä tapauksessa teidän olisi kannattanut suudella takapuoltani, se on 40 vuotta hamettani vanhempi. Ja niin nainen lähti nauraen pois."

Naurattiko? Kulttuurihistorian tutkija Anu Korhonen on kerännyt kyseisen vitsin ja lukuisia vastaavia kirjaansa Kiusanhenki – Sukupuoli ja huumori uuden ajan alussa. Teos käsittelee sitä, millaisia rooleja miehillä ja naisilla on ollut 1500–1700-lukujen länsieurooppalaisessa huumoriperinteessä.  Edellinen vitsi on 1600-luvulta.

Korhonen kertoo, että on tiettyjä teemoja, jotka nousevat 1500­–1700 luvun vitseissä ylitse muiden naisista ja miehistä vitsailtaessa. Puheliaisuus ja siihen liittyvä juoruilu on yksi yleisimmistä naisista kertovien vitsien aiheista.

– Vitseissä naiset lavertelevat ja puhuvat tyhjänpäiväisiä. He kertovat asioita, joita ei pitäisi kertoa, Korhonen selittää.

Myös naisten tottelevaisuudesta ja erityisesti sen puutteesta on historian saatossa väännetty vitsiä. Korhonen kertoo, että tyypillisesti kyse on seksuaalisesta tottelemattomuudesta. Kaskujen naiset juoksevat vieraissa ja heillä on seksisuhteita ennen avioliittoa.

– Miehistä kaikkein tyypillisin vitsi koskee aisankannattajuutta. Eli sitä, että naisen annetaan käydä vieraissa.  Se, jota pilkataan, ei ole näissä vitseissä aktiivinen nainen, vaan aisankannattajamies, Korhonen selventää.

Seksuaalisuuteen liittyvät teemat, joissa miehet eivät näytä vahvoilta, ovat Korhosen mukaan muutenkin tyypillinen vitsin aihe uuden ajan alun vitseissä. Korhonen kertoo, että vitsit syntyvät usein siitä, että ihanteen tasolla miehen pitäisi olla vallassa, mutta käytännössä miehet eivät aina pysty siihen.

– Kokeillaan jännitteitä: kaskut lavertelusta syntyvät siitä, että naisten pitäisi olla hiljaa seurakunnassa, mutta he ottavatkin puhumalla toisenlaisen paikan.

Entisajan vitsit kertovat myös nykypäivästä

­Vitseistä on löydettävissä paljon sellaista, joka hauskuuttaa vieläkin. Korhonen kertoo, että vitsit ovat muuttuneet kovin hitaasti, koska huumori on usein hyvin konservatiivista.

Jotkut asiat ovat kuitenkin myös muuttuneet. Aisankannattajia ei pidetä enää yksiselitteisen hauskoina, vaikka esimerkiksi naisten puheliaisuudesta ja seksuaalisesti aktiivisista naisista puhutaan nykyään hyvin samankaltaisesti kuin 1600-luvulla. Korhonen tulkitsee sen osaksi tasa-arvokehitystä.

– Huumori kantaa mukanaan vanhoja taustanäkemyksiä, joita ei haluta tai kehdata sanoa, kun puhutaan vakavassa sävyssä, hän selittää.

Korhonen kertoo, että huumori voi toimia stereotypioiden vahvistamisen sijaan myös niitä rikkovana, mutta tärkeää on, kuka puhuu ja kenelle. Korhosen mukaan heikommassa asemassa olevien toisilleen kertomista vitseistä löytyy usein rajoja murtavaa ja tabuja kyseenalaistavaa huumoria.

Korhonen esittää, että aiempien vuosisatojen huumorin kautta voi oppia nykypäivän huumorista. Tärkeää on se, kehen huumori kohdistuu.

– Jos kertoo nykyäänkin sovinistisia tai rasistisia vitsejä eikä toista osapuolta naurata, se kertoo, että toinen osapuoli on heikommassa asemassa olevassa ryhmässä. Se ei kerro huumorintajusta vaan siitä, että huumoria käytetään kontrollointiin, Korhonen tähdentää.

Vitsiesimerkkejä 1600-luvulta

"Rehti mies, jolla oli vain yksi silmä ja letukka vaimonaan, sattui kerran keskellä yötä makuukammariinsa mennessään osumaan paikalle erään lurjuksen ollessa juuri petissä hänen vaimonsa kanssa. Roisto kuuli miehen äänen ajoissa ja sujahti oven taa piiloon, kun vaimo taas sanoi miehelleen: Mitä nyt, aviomieheni sinäkö se olet? Tervetuloa vain hyvä mieheni: toivonpa Jumalan tähden että uneni on käymässä toteen: näin näet juuri unta, että sinä pystyit näkemään molemmilla silmilläsi, niin että samassa heräsin iloissani ja toivon unen osoittautuvan todeksi.

Näin sanoen vaimo nousi sängystä ja tuli miehensä luokse: Rakas aviomieheni (hän sanoi) anna minun laittaa sormeni näkevälle silmällesi, ja kerro sitten näetkö jotakin sillä toisella? Mies vastasi: En, en niin mitään. Tällä välin vaimo viittoili avionrikkojaa lähtemään, ja hän livahtikin oven takaa alas portaisiin ja pääsi niin kerta kaikkiaan karkuun."

"Kaksi vanhaa leskeä istui eräänä talvi-iltana olutkupposen äärellä ja ryhtyi juttelemaan kuolleista aviomiehistään. Käytyään läpi heidän hyvät ja huonot ominaisuutensa toinen heistä sanoi palvelustytölleen: tuopas tyttö toinenkin lamppu, sillä aviomieheni (Luoja siunatkoon sieluaan) eniten halusi nähdä talonsa hyvin valaistuna, Luoja antakoon hänelle ikuisen valon. Ja minä pyydän, naapuri hyvä (sanoi toinen), tuokoon tyttö enemmän hiiliä, sillä minun mieheni aina halusi nähdä kunnon tulen takassa, Luoja suokoon hänelle ikuisen tulen."

"Kolme nuorta nokkelaa istui kapakassa kovin iloisella mielellä, ja sattuipa että huoneeseen astui sisään vakava vanha herrasmies, jolla oli pitkä harmaa parta. Heti huomattuaan hänet he alkoivat älliään näyttääkseen tervehtiä häntä ensin isä Abrahamiksi, toinen Iisakiksi ja kolmas Jaakobiksi; En minä ole, herrasmies sanoi, sen enempää isä Abraham, Iisak kuin Jaakobkaan, vaan olen Saul, Kisin poika, joka lähti etsimään isänsä aaseja, ja täältähän minä ne löysin, ja tänne minä ne jätän."