Pertti perusti firman eläkeiän kynnyksellä

Pertti Pohjoisvirta on 58-vuotias, ja hän jää VR:ltä eläkkeelle lokakuun alussa palveltuaan siellä 36 vuotta.

− Ilmoitin työnantajalleni, että jos töitä on, niin jatkan. Mielessä oli kuitenkin ajatus, että jos keksisin jonkun hyvän idean, voisin ryhtyä myös yrittäjäksi. Laman takia VR:lle tulivat kuitenkin lomautukset, ja kaikki jotka ovat jäämässä eläkkeelle myös jäävät.

Pohjoisvirta totesi, että hän osaa tehdä kaikenlaista, monessa hommassahan tarvitaan vain kahta kättä.

− Kun tietää miten työ tehdään, ei se ole vaikeaa.

Keväällä istuessaan saunanlauteilla hän sitten ideoi firman, jossa tehdään aputöitä, yksin tai ammattimiehen apuna. Lauteilla mukana ollut naisystävä keksi yritykselle hienon, kuvaavan nimen − Renkimies.

− Ajatuksena on, että tekemätöntä työtä on paljon, täytyy vain ottaa selville, kuka siitä on vastuussa. Minä voin sitten tehdä sen homman.

Maalausta, tapetointia, nurmikon leikkaamista

Pohjoisvirta on tehnyt töitä yrityksessään heti keväästä alkaen ja on viihtynyt. Hän tekee sen minkä ehtii ja minkä haluaa. Hänen veloituksensa on 10−14 euroa tunnilta riippuen työstä ja maksajasta. Hän ei peri arvonlisäveroa, koska ei aio ylittää 8 500 euron vuositulorajaa, jonka jälkeen yksityisen elinkeinonharjoittajan vasta täytyy tilittää arvonlisäveroa.

− Töitä on nyt alussa ollut ehkä liiankin kanssa, mutta olen halunnut tehdä nimeä tunnetuksi. Olen muun muassa maalannut, ollut metsätöissä, tapetoinut, leikannut nurmikkoa ja ollut lasifirmassa ammattimiehen apuna.

Firmaa ei ole markkinoitu muuten kuin laitamalla netti-ilmoitus pariin kauppaan.

− Katson ensin miten tämä suupuheella lähtee menemään. Mutta tulevaisuudessa täytyy miettiä, pitääkö panostaa enemmän. Ilmoittamista paikallislehdissä olen harkinnut. Pidän tätä kuitenkin enemmän harrastuksena, josta saan rahaa tulevan eläkkeen jatkoksi. Ja sosiaalisen elämän kannalta ihmisten tapaaminen on hyvä juttu, kun päivätyökin loppuu.

Kauppaan laittamansa ilmoituksen viereen Pohjoisvirta on huomannut ilmaantuneen toisenkin samantyyppisen ilmoituksen, vaikka ei kilpailijasta puhukaan.

− Kyllä kai näin laman aikana mietitään ja yritetään keksiä miten saisi töitä. Tämänkaltainen toiminta varmasti lisääntyy.

− En ole ajatellut, kuinka kauan tätä jatkan. Varmaan niin kauan, kun tuntuu mukavalta. Pojista toinen menee nyt armeijaan ja toinen aloitti ammattikoulun. Ainakin nuorempi on vielä vuosia kotona, ja jääkaapin täyttäminen on minun tehtäväni.

"Olen aina ihannoinut yrittäjyyttä"

Pohjoisvirta olisi jatkanut työssään eläkeikäänsä pitempään. Yleisestä eläkeiän nostamisesta hän on sitä mieltä, että on esimerkiksi paljon fyysistä ketteryyttä vaativia ammatteja, joita ei pysty tekemään hirveän vanhana.

− Tasapäistäminen, se että kaikkien pitäisi jaksaa, ei toimi. Toisilta menevät nivelet, ja joillekin tulee painoa. Ne olisi otettava huomioon. Ja kyllähän ihmiset, jotka ovat tehneet kymmeniä vuosia samaa työtä, eikä ole ollut mitään kiertoa, leipääntyvätkin. Voiko työelämä muuttua niinkin raa'aksi, että kun ei enää jaksa, niin se on sitten lopputili?

Pohjoisvirta sanoo aina ihannoineensa yrittäjyyttä. Niitä, jotka ensin tekevät palkkatyötä, mutta sitten uskaltavat lähteä omilleen ja menestyvät. Nyt hän itse kokeilee yrittäjyyttä pienimuotoisesti.

− Pienellä ja mitättömällä riskillä voi lähteä kokeilemaan. Tietysti se vaatii, että tilanne on sellainen, että voi tehdä valinnan. Itselläni on tähän asti ollut valtion työ, minun ei ole tarvinnut valita, ilmestyä vain työmaalle, kun työ alkaa. Ainakin työttömän kannattaisi miettiä, olisiko jokin muu mahdollisuus kuin työttömyyskorvaus.