Jokavuotinen ongelma hiertää jälleen uimaan haikailevia lomalaisia. Vesien lämpeneminen tuo mukanaan ikävänä kylkiäisenä sinilevän, jonka määrä on lisääntynyt viimeisten 40 vuoden aikana. Suomen ympäristökeskus voi vain haaveilla keinoista, joilla levää voitaisiin torjua.
Levämäärät ovat olleet kasvussa Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomerialueilla viimeisten noin 40 vuoden aikana.
Helsingin kaupungilta kerrotaan, ettei tämä vähennä kansaa rannoilta.
– Minun nähdäkseni sinilevä ei ole juurikaan rajoittanut ihmisten uintia. Aika tyytyväisenä siellä on vielä käyty. Rannoilla on myös suihkut ja ihmiset käyvät suihkussa uinnin jälkeen. Eilen kiertelin rantoja enemmänkin ja mielestäni tilanne oli ihan hyvä, sanoo lähiliikuntatiimin esimies Jukka Lundgren.
Hänen mukaansa rantapelastajat tarkkailevat levätilannetta kaikilla Helsingin 12 uimarannalla. Näitä tietoja päivitetään nettiin jatkuvasti.
– Kyllä tiedusteluja sinilevätilanteesta välillä tulee, mutta tilanne voi vaihtua nopeastikin. Jos vähän alkaa tuulla, niin se voi hävitä kokonaan. Suosittelen, että jokainen katsoo itse tilanteen, mutta muistaa käydä suihkussa uinnin jälkeen, eikä ui suu auki, Lundgren ohjeistaa.
"Lapset ovat herkempiä saamaan myrkytysoireita"
THL ei suosittele uimista vedessä, jossa on sinilevää.
– Jos haluaa mennä sinilevästä huolimatta uimaan tai huomaa vasta vedessä, että siellä on sinilevää, niin ihoaltistuksen saa lopetettua huuhtomalla puhtaalla vedellä. Sekin vaikuttaa myrkkyaltistukseen, kuinka kauan vedessä on oltu. Uintiaika pitäisi olla mahdollisimman lyhyt, ohjeistaa THL:n erikoistutkija Tarja Pitkänen.
Hän muistuttaa, että lasten kanssa kannattaa olla tarkkana sinileväisillä rannoilla.
– Lapsilla iho pinta-ala suhteessa ruumiin painoon on aika suuri ja se iho on ohutta. Lapset ovat herkempiä saamaan myrkytysoireita.
Levää on yritetty kerätä puomilla pois
Ongelma on käynyt vuosi vuodelta pahemmaksi ja helteet hankaloittavat tilannetta entisestään, sillä se saa veteen sekoittuneen sinilevän kohoamaan pintaan ja tämä voi lisätä pintakukintojen määrää.
Maallikko pohtii, onko olemassa mitään, mitä jokavuotiselle ongelmalle voisi tehdä.
Tiedämme, että levän torjumiseksi on kehitetty puomeja, joissa on suodatinkangas.
Lue myös: Tässäkö apu kotirantasi sinileväongelmaan?
– Tällaista puomia testattiin kymmenisen vuotta sitten, mutta eivät ne toimi, Lundgren sanoo.
Hänen mukaansa Helsingissä pahin tilanne on yleensä Munkkiniemen rannalla.
– Siellä puomia testattiin, mutta totesimme, ettei se puomi estä. Se on ihan turha, Lundgren huoahtaa.
– Sitä en tiedä, ovatko nämä jotenkin kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta Suomen ympäristökeskus, jonka kanssa olemme läheisessä yhteistyössä, ei ainakaan ole meille kertonut, että mikään tällainen toimisi. Jos sellainen toimisi, niin varmasti meille olisi joku niitä myynyt. Silloin me myös ostaisimme niitä, hän jatkaa.
Myös Suomen ympäristökeskuksessa muistetaan puomi-idea.
– Joitakin vuosia sitten puhuttiin, että uimarannoille asennettaisiin tällaisia puomeja, joilla voitaisi pitää pintaan noussutta sinilevämassaa pois rannan tuntumasta. Mutta totesimme silloin, että vaikka levämassa saataisiin pidettyä poissa, niin se ei takaa sitä, ettei vesi sisältäisi sinilevämyrkkyjä. Jos puomin takana lähellä rantaa on iso levämassa, siitä voi silti vapautua myrkkyjä veteen, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila.
Puomi-demonstraatioissa vesi näyttää kirkkaammalta, mutta kirkas vesi voi hämätä.
– Jos sinne silloin päästetään pieniä lapsia uimaan ja he nielevät vettä ja levämassa on puomin takana, niin ei voida taata, etteikö myrkkyä olisi vedessä.
Myös THL:n erikoistutkija Tarja Pitkänen varoittaa, että myrkkyä voi olla vedessä, josta levä on päällisin puolin kerätty pois.
– Jos sinilevän bakteerisolu hajoaa, niin myrkky vapautuu ympäröivään veteen. Myrkkyä voi siis olla liuenneena veteen. Jos sinilevää on rannalla ollut, niin vaikka se olisi näkyvästi siitä kadonnut, kannattaa silti odottaa vielä pari päivää ennen uimaan menoa, Pitkänen sanoo.
Innovaatioita peräänkuulutetaan
Levän kauhominen tai jonkinlaisen keinotekoisen virtauksen luominen ovat Lundgrenin mukaan utopistisia ajatuksia.
– Vesimäärät ovat niin isoja, ettei sinne virtauksia pystytä tekemään ja haavilla jos ottaisi, niin tulisi vain kaksi kertaa lisää. Se olisi aivan turhaa touhua. Haaveilu ei tässä auta, hän naurahtaa.
Ympäristökeskuksen keinot ovat vähissä.
– Vaikea sanoa mitään, millä sitä voitaisiin torjua – varsinkaan isommalta alueelta. Meille tulee vuosittain kyselyjä siitä, voitaisiinko levämassaa kerätä mereltä ja hyödyntää esimerkiksi biokaasun tuotannossa. Emme kuitenkaan mistään saisi sellaista kalustoa käyttöön, että yhtään laajemmalta alueelta olisi realistisesti mahdollista saada sitä kerättyä. Se voisi ehkä juuri ja juuri onnistua rantojen läheltä. Mutta se ei ole meidän alaamme. Tutkimuslaitoksena tuotamme tietoa meren tilasta, Knuuttila sanoo.
Innovaatiot ovat kuitenkin tervetulleita.
– Jos joku kuulija tai lukija tietää jonkin keinon, niin ilman muuta otamme mielellään vastaan ideoita. Jos ne todetaan toimiviksi, niin varmasti reagoimme. Se on kuitenkin meidän toiveemme, että ihmiset pääsevät uimaan, Lundgren sanoo.
Leväongelman torjumiseen oltaisiin Helsingin kaupungilla myös valmiita panostamaan taloudellisesti.
– Jos sellainen keino löytyy, niin kyllä meiltä varmasti rahaa löytyy, jos ei se mikään ihan maailman kallein ole. Ympäristöystävällinen sen pitää tietysti olla, hän huomauttaa.
– Kenttä on vapaa. Jos innovaatioita löytyy, niin sinne vaan sitten keräämään levää merelle, Knuuttila sanoo.