Sulon karhut menivät talviunille – otsoissa ihmismäisiäkin piirteitä

Kuusamossa lumi on peittänyt maan. Suurpetokeskuksen karhut menivät talviunille viime sunnuntaina.

– Luonnossa ne olisivat hakeutuneet pesäpaikoilleen jo useampi viikko sitten. Niin olisivat täälläkin, mutta eivät päässeet, koska otimme entiset pesäkopit pois ja laitoimme uudet paikoilleen, Sulo Karjalainen kertoo.

Sen paremmin tarhaoloissa kuin luonnossakaan elävät karhut eivät ole talviunilla koko aikaa sikeässä unessa.

– Ne heräilevät joka päivä ja vaihtavat nukkuma-asentoa. Karhun pitää voimistella pesässä ja oikoa ihteään, että elimistö käynnistyy vähän uudestaan eikä mene liian syvään lepotilaan.

Karhut heräävät talviunilta yleensä maalis–huhtikuussa.

– Ne ovat silloin ihan unenpöpperössä niin kuin ihmisetkin – istuskelevat vain ja haukottelevat sellaisen viikon verran. Pikkuhiljaa ne alkavat osoittaa ruoan tarvetta kiertelemällä paikkoja, joissa on edellisinä kesinä ollut ruokaa.

– Karhuille syötetään paljolti sitä, mitä ihmisillekin: lihaa, kalaa, marjoja ja hedelmiä. Lisäksi tulee monenlaisia heiniä.

Metsistä tuotuja

Karjalainen kuvailee suurpetokeskusta eräänlaiseksi orpokodiksi.

– Kun riistantutkimuskeskus, jossa olin aikoinaan töissä, lopetti vuonna 1993, otin sieltä matkaani orpoja ja sairaita eläimiä.  Tässä työssä pitää tykätä eläimistä ja antaa niille todella kunnioittava arvo – pitää tosiaan ystävänä eikä vain lemmikkinä.

– Myös viranomaiset ja yksityiset ihmiset ovat tuoneet tänne menehtymässä olleita karhuja metsistä. Ne olisivat kaikki kuolleet, jos ihminen ei olisi pelastanut. Osa hoitamistani karhuista on mennyt myös eläintarhoihin.

Kolme karhuista – Reeta, Nätti ja Juuso – on syntynyt suurpetokeskuksessa.

– Vanhin karhuistamme on 21-vuotias, nuorin kuusi vuotta. Luonnossa karhut elävät 20 vuoden tienoille ja kuolevat lähinnä nälkään tai nälän aiheuttamiin sairauksiin. Tarhaoloissa karhun pitäisi elää noin 40-vuotiaaksi.

– Kun karhuja aikoinaan vielä otettiin riistantutkimuksen kokeisiin esimerkiksi elinnäytteitä varten, niitä menehtyi. Karhut surivat pilven päälle menneitä tovereitaan ihan niin kuin ihmisetkin. Niillä oli sellainen haikea olo, Karjalainen sanoo.

Karhu asensi kameran

Jos Kuusamon Suurpetokeskuksen karhujen talviunia haluaa seurata, se onnistunee jälleen viimeistään ensi viikolla keskuksen nettisivujen kautta.

– Meillä oli jo aikaisemmin videokamera kuvaamassa karhuja, mutta viime keväänä karhu pääsi kameratilaan ja "asensi" sen uudelleen. Nyt meillä on uusi kamera odottamassa asennusta.

Seitsemänkymppinen Karjalainen ei suunnittele vielä eläkepäiviä.

– Eläkkeelle jään sitten, kun on kaksi metriä multaa nenän päällä, Karjalainen vitsailee.