Taunon sietämätön päänsärky paljastuikin aivosyöväksi

− Oikeastaan ensimmäiset oireet ilmaantuivat silmäongelmina. Kävin niiden takia lääkärillä jo vuonna 2005, mutta lääkäri totesi ongelmien olevan ihan normaaleja, ikääntymiseen liittyviä asioita, Tauno Koistinen kertoo.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Koistinen tutkittiin perusteellisemmin sietämättömien päänsärkykohtausten takia. Pään kuvauksen yhteydessä selvisi myös syy silmäongelmiin. Koistisen aivoissa oli kasvain, joka myöhemmin diagnosoitiin aivoissa sijaitsevaksi imusolmukesyöväksi, aivolymfoomaksi.

Lähes toivoton ennuste

Koistinen kertoo, että aivolymfoomalla on yleensä todella huono ennuste.

− Vielä 10 vuotta sitten melkein kaikki sairastuneet kuolivat kahden vuoden sisällä diagnoosista. Jos tauti uusi, mahdollisuudet selviämiseen olivat todella pienet, hän selostaa.

Koistisen kohdalla perinteinen sytostaattihoito kuitenkin puri, vaikka hänen vaimoaan olikin jo kehotettu valmistautumaan pahimpaan. Puolen vuoden päästä hoidon aloittamisesta sen todettiin tepsineen ja Koistinen julistettiin parantuneeksi.

Ei kuitenkaan ehtinyt kulua kuin kolme kuukautta, kun syövän huomattiin uusineen. Elettiin maaliskuuta 2007, kun syöpähoidot aloitettiin alusta.

− Melkein heti huomattiin, että hoito ei pure. Näytti siltä, että minulla ei ole mitään toivoa selvitä hengissä. Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta kuoleminen kyllä. Eniten minua kuitenkin huoletti perheeni puolesta. Miten he pärjäisivät, kun minua ei enää olisi?

Pieni toivon kipinä

Oli varmaa, että Koistista ei pystytä parantamaan perinteisin keinoin, mutta vielä oli olemassa yksi mahdollisuus. Oulun yliopistollisessa sairaalassa oli käynnissä uuden hoitomuodon kokeilu, johon Koistinen pääsi mukaan.

− Hoitoa oli minua ennen annettu vain muutamalle potilaalle maailmassa, joten sen vaikutuksista ei ollut mitään takeita. Se oli kuitenkin minun ainoa mahdollisuuteni, sillä ilman uutta hoitomuotoa ennusteeni olisi ollut kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen, Koistinen kertoo.

Aika oli raskasta erityisesti Koististen perheelle. Kun mitään varmuutta hoidon tehosta ei ollut, oli vain odotettava. Puhuminen kuitenkin auttoi. Koistinen kävi vaimonsa kanssa kaikki vaihtoehdot läpi. Myös sen, miten perhe jatkaa, jos hoito ei tepsi. Itse hän jaksoi eteenpäin miettimällä niitä, joilla oli asiat vielä huonommin.

− Muistan, kun katsoin huonetoveriani, joka yökkäsi saamansa ruoan saman tien ulos, ja ajattelin, että minulla menee paremmin. Pystyin sentään syömään. Välillä kuitenkin mietin, että voiko näin edes ajatella, Koistinen muistelee.

Oma immuniteetti tapettiin

Hoitojakson päätteeksi Koistiselle annettiin sytostaatteja niin suurina annoksina, että hänen oma vastustuskykynsä käytännössä kuoli. Tätä ennen hänen kantasolujaan oli otettu talteen, jotta niitä voitiin solumyrkkyjakson jälkeen siirtää häneen takaisin.

− Oman solutuotantoni käynnistymisessä kesti paljon normaalia kauemmin, ja olin tuon ajan todella huonossa kunnossa. Makasin sairaalassa lähes eristyksissä, sillä minulla ei ollut vastustuskykyä lainkaan. Sain keuhkokuumeen, ja siinä 40 asteen kuumeessa meinasi kyllä usko paranemiseen loppua.

Lopulta Koistisen oma solutuotanto kuitenkin käynnistyi ja toipuminen alkoi. Kahdeksan kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta Koistinen todettiin jälleen parantuneeksi.

Päivä kerrallaan

Koistisen seuraava kontrollikäynti on maaliskuussa, ja siihen asti hän ainakin kuvittelee olevansa terve.

− Tällä hetkellä elän neljän kuukauden jaksoissa. Seuraavan kontrollin tuloksista kun ei koskaan voi tietää. Pyrin elämään niin, että löytäisin jokaisesta hetkestä jotakin nautittavaa, hän sanoo.

Tulevaisuutta Koistinen joutuu kuitenkin ajattelemaan esimerkiksi siinä mielessä, että olisi päätettävä, mitä isona työkseen tekisi.

− Työllä oli aikaisemmin elämässäni vähän liiankin iso rooli, mutta nykyään se ei enää merkitse minulle mitään. Nyt pitäisikin keksiä, mitä tekisin isona työkseni, 47-vuotias Koistinen pohtii.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.