Tosinuoret omakotirakentajat: kestävät märkätilat kivestä

Vuoroon tuli märkätilojen väliseinän rakentaminen. Materiaali on ohutsaumamuurattavaa ponttiharkkoa. Tämä on erinomainen ratkaisu märkätilaan, kuten kiviaines yleensäkin.

Pystytys aloitettiin merkitsemällä linjat lattialaattaan värilangalla.Linjatolppina käytettiin sopivasti yli jääneitä kertopuisia väliseinätolppia, jotka mahdollistavat todella suorat linjat. Alimmaksi tuli bitumihuopakaistale kapillaarikatkoksi. Sen päälle muurattiin ensimmäinen varvi 85:n modulikahitiilestä muurauslaastilla - näin alku on varmasti suora. Samalla laastilla voidaan muurata vielä toinenkin varvi.

Tässä on muistettava järjestää oikea korko esimerkiksi oviaukkojen ylityspalkkeja ajatellen - yksi tämän järjestelmän hyviä puoliahan on se, että siinä saadaan ylityspalkit valmiina. Näin säästetään huomattavasti aikaa, kun työtä voidaan jatkaa suoraan jäämättä odottelemaan niiden kuivumista.

Ohutsaumalaastia levitetään joko kauhalla tai erityisellä kelkalla, jolla saadaan nopeasti ja tarkasti juuri oikean paksuiset laastimakkarat erityisesti pitkiin, suoriin seiniin. Tällöin on helppoa tehdä hommaa kahden miehen porukkana: toinen levittää laastia kelkalla, toinen tulee perässä latoen harkkoja paikalleen.

Linjalankaa siirretään palkeissa korkeammalle aina kun aletaan uutta varvia.

Harkot naputellaan sen mukaisesti kumivasaralla paikalleen oikeaan asentoon. Ne liukuvat helposti paikalleen ja päinvastoin kuin aikaisemmissa ohjeissa on neuvottu, nykyään ei enää suositella nokkalaastia: pontit pitävät kivet vankasti paikoillaan.

Aina välillä pyyhitään ylipursunut laasti pois pakkelilastalla. Tämä on hyvin tärkeää muistaa tehdä ennen kuin se kovettuu kivikovaksi - silloin sen poistaminen onkin todella tuskallista.

Seinä tehtiin puolen tiilen limityksellä. Siihen jää koloja, jotka pitää täyttää: helpoiten tämä onnistuu, kun kaveri pitää seinän toisella puolella lautaa tukkeena ja toinen lyö toisella puolella laastia reikään. Kun sitä ei enää mene, vaihdetaan paikkaa ja tarkastetaan tilanne toiselta puolelta.

Seinän sisään jää ontelokanavat, joita sekä sähkö- että putkimies voi hyödyntää tehdessään aikanaan omia vetojaan. Sitä silmällä pitäen ne kannattaa rassata puhtaiksi niiltä kohdin, joihin piirustukset ovat määrittäneet vetoja tehtäviksi.

Kuten kevyen väliseinän kohdallakin tehtiin, myös tässä muistetaan tarkistaa rakennepiirustuksista kattotuolin alapaarteen maksimipainuma. Ylös on jätettävä sen mukainen painumavara - tässä talossahan se on 15 mm. Katon ja seinän yläreunan väliin voidaan pursottaa muutamia uretaanitäppejä mutta muuten on muistettava, että katon tulee voida elää.

Seinä pinnoitetaan myöhemmin märältä puolelta märkätilatasoitteella, kuivalta puolelta vastaavasti kuivaan tilaan sopivalla tasoitteella.