Totta vai tarua: Tarttuvatko täit piposta tai kammasta?

Täit purevat ihmistä päänahkaan saaden ravintonsa verestä, mutta useimmin puremat eivät ole kuitenkaan kivuliaita. Siltikin täit voivat luoda pelkoa perheisiin lukuisista syistä – yksi yleisimmistä on likaisen ihmisen maineen saamisen pelkoa.

Täitartunta ei kuitenkaan kerro ihmisen siisteydestä, sanoo tohtori Andrew Bonwitt, lasten tartuntatautien asiantuntija Loyolan Yliopistosta Illinoisista.

– Henkilökohtaisella hygienialla ja yhteiskunnallisella asemalla ei ole mitään tekemistä täiden saamisella tai niiden levittämisellä. Päätäi on tasa-arvoinen riesa. Tartunta on tavallisimmin vain harmillista, eikä juuri koskaan vakava ongelma itsessään, kertoo Bonwit Health.com-sivuston mukaan yliopiston uutisissa.

Bonwitin mukaan täihin liittyviä väärinkäsityksiä on muitakin. Vanhempien pelkojen hellittämiseksi hän kumoaakin seuraavia myyttejä.

Myytti 1: Lemmikit levittävät täitä

– Eläinten ei tiedetä kantavan päätäitä tai levittävän niitä ihmisiin, Bonwit sanoo.

Myytti 2: Henkilökohtaisten tavaroiden jakaminen levittää täitä

Bonwitin mukaan päätäit näyttäisivät tarttuvan vain suorassa kontaktissa.

– Vaikka on luultavimmin parasta, ettei jaa toisten kanssa sellaisia esineitä, kuten kampoja, harjoja tai hattuja, nämä eivät näytä siirtävän täitä eteenpäin, hän kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan täit kuitenkin siirtyvät kantajasta toiseen juuri henkilökohtaisten tavaroiden, kuten pipojen ja kampojen, välityksellä. Tarttumisriskin vuoksi THL suosittaa, ettei toisten harjoja tai päähineitä lainattaisi.

Myytti 3: Täitä kantavat lapset pitäisi siirtää koulusta heti kotiin

– Amerikan lastenlääketieteen akatemia ei tue kulttuuria, jossa lapsi viedään heti koulusta kotiin, mikäli saivareita näkyy hänen päässään, Bonwit huomauttaa.

– Tosiasiassa jopa täysikasvuisten täidenkään löytyminen ei ole arveltu olevan pätevä syy poistaa lapsia, se on vain syy nopeaan lähetteeseen lääkärille.

Myytti 4: Täit kantavat tauteja

– Päätäit eivät kanna vakavia infektiotauteja, Bonwit vakuuttaa.

Vaikka täit usein aiheuttavatkin suurta kohua, ne ovat pieniä ja vaikeita huomata. Kiusankappaleet tuottavat munia, joita kutsutaan saivareiksi, jotka puolestaan liimautuvat vahvasti kiinni isäntänsä hiuksiin. Saivareet näyttävät pieniltä, tummilta pilkuilta hiusjuuressa. Vaikka tartunta ei tee kipeää, se voi kutista.

– Joskus potilasta kutittaa niin paljon, että hän raapii päänahkansa siihen pisteeseen, että iho lievästi tulehtuu aiheuttaen näin jopa joitakin suurentuneita imusolmukkeita niskassa tai korvien takana. Nämä muutokset voivat pelästyttää lasten vanhempia, mutta ne eivät ole suoraan vahingollisia, Bonwit selventää.

Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset raportoivat, että Yhdysvalloissa esiintyy 3-11-vuotiaiden lasten keskuudessa jopa 12 miljoonaa täitartuntaa vuosittain.

– Vanhemmat ja kouluhenkilökunta voivat ymmärrettävästi järkyttyä täiden leviämisestä, mutta on tärkeää muistaa, että mikäli ongelmaa ilmenee, se on hoidettavissa, vaikkakin toistuvat lääkitykset ovat usein tarpeen, Bonwit sanoo.

Yleisin hoito täihin ovat reseptishampoot tai -voiteet, jotka on kohdistettava päänahkaan, jätettävä sinne tietyksi ajaksi ja tämän jälkeen huuhdeltava pois. Usein myös tiheäpiikkinen täikampa on tarpeen saivareiden poistossa myöhempien tartuntojen ehkäisemiseksi.

– Saivareen elinkaari on noin seitsemän päivän pituinen munien laskemisesta kuoriutumiseen, joten on suositeltua tehdä toinen hävittävä hoito ensimmäisen jälkeen. Mikäli hoidot on tehty ohjeiden mukaan, muita haittoja kuin päänahan ärsytystä ei todennäköisesti ilmaannu, Bonwit kertoo.

Lähde: Health.com

(MTV3)