Mitä sieniä metsästä kannattaa kerätä? Listasimme kahdeksan erinomaista ruokasientä

Suomessa kasvaa noin 2000 sienilajia, joista syötäväksi kelpaa noin 200. 

Huomenta Suomessa elokuussa vieraillut biologi ja tietokirjailija Lasse Kosonen  totesi, että melko moni suomalaisista on "konservatiivisia" sienestäjiä, eli pitäydymme niissä tutuissa ja turvallisissa syötävissä sienissä, joiden kerääminen on opittu ehkä jo lapsena vanhemmilta tai isovanhemmilta.

Toisaalta kasvavissa määrin moni on kiinnostunut myös oppimaan sienistä lisää, ostaa sienikirjoja ja kokeilee innoissaan myös uusinta teknologiaa.

Sienet, jotka ihmiset yleensä tuntevat, ovat Kososen mukaan kantarelli, suppilovahvero sekä rouskut. Huonosti tunnettuja sieniä, jotka ansaitsisivat Kososen mukaan enemmän huomiota, ovat esimerkiksi kevätkaunolakki ja sikurirousku.

Suomen metsistä löytyy vähintään 200 syötäväksi kelpaavaa sientä, mutta mitä niistä kannattaa koriin kerätä? Listasimme kahdeksan kolmen tähden ruokasientä. Sienten kuvaukset on kerätty Ruokaviraston ja LuontoPortin sivuilta.

Muista myös testata uutta sienitietouttasi: Oletko sienimetsän sulttaani vai ennemminkin haperoaivoinen noviisi? Testaa, kuinka hyvin tunnistat sienet!

Sienimerkistö kertoo sienien käyttöarvosta

Suomen Sieniseura on laatinut suomalaisille sienille sienimerkistön, jonka tarkoituksena on arvioida sienien käyttöarvoa.

Parhaina pidetyille ruokasienille annetaan merkistön mukaan kolme tähteä, hyville ruokasienille kaksi tähteä ja syötäville yksi tähti. 

Ympyrämerkki taas tarkoittaa, että sieni on kelvoton tai arvoton ruokasienenä.

Lisäksi merkistö kertoo, mikäli sienet ovat myrkyllisiä, jos ne täytyy esikäsitellä ja mikä niiden arvo on ruokasieninä esikäsittelyn jälkeen yhdestä kolmeen tähteen.

Lue myös: Ensikertalaisen opas – näillä vinkeillä keltanokka pärjää sienimetsässä

Keltavahvero eli kantarelli

Kantarelli on monen tietämä sieni ja se onkin helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristä ja paksumaltoisesta, aaltoilevasta lakin reunasta. Vanhetessaan keltavahveron lakki laakenee ja kovertuu suppilomaiseksi tai trumpettimaiseksi.

Kantarellin malto, eli sienen "liha" on vaaleaa tai kellansävyistä.

Sienen maku on mieto, mutta ruoaksi valmistettuna aromikas.

Lue myös: Ruokatoimittaja Katin supernopea tapa kantarellien puhdistamiseen: "Ei ole aikaa hirvittävään sutimiseen"

Suppilovahvero

Sammaleeseen piiloutunut pienikokoinen suppilovahvero viihtyy kaltaistensa seurassa. Yhden löydettyään saa kerätä usein useammankin.

Ohutmaltoinen, usein torvimainen tai suppilomainen, harmaanruskea lakki on useimmille tuttu.

Miedon makuinen suppilovahvero on yksi suosituimmista ruokasienistä.

Suppilovahvero on helppo sekoittaa kosteikkovahveroon, joka on toisaalta arvoitu myös kolmen tähden ruokasieneksi. Kosteikkovahveron lakin alapinta voi olla sileä tai hieman ryppyinen.

Herkkutatti

Herkkutatti on kookas ja sen ruskea lakki on kovamaltoinen. Tunnistamista helpottaa myös tanakka jalka ja valkoinen malto.

Sienen maku on mieto, mutta pähkinäinen.

Herkkutattia ei kannata sekoittaa sappitattiin, joka on pahan makuinen, joskaan ei myrkyllinen. Sappitatin tunnistaa harmaanruskeasta ja kiillottomasta lakista ja tummasta verkkokuvioinnista sienen jalassa.

Lue myös: Harri Syrjänen vinkkaa taivaallisen ohjeen täyteläiseen sienipastaan: "Kun syksyn pimeys vaatii lohturuokaa..."

Keltahapero

Keltahaperon lakki on alkuun puolipallomainen tai kupera, mutta vanhetessaan laakeampi ja usein keskeltä kuopalle painunut. Lakin tahmea pintakelmu on keltainen, mutta haalistuu vanhetessaan.

Heltat, jalka sekä malto ovat valkoisia, joskin heltoista tulee voinkeltaisia ja jalasta ja maltosta harmaata myöhemmin. Keltahapero kannattaakin kerätä mahdollisimman nuorena.

Keltahaperon maku on mieto, mantelimainen tai pähkinäinen. 

Isohapero

Isokokoisella isohaperolla on pintakelmultaan punainen, aluksi kupera, myöhemmin laakea ja keskeltä kuopalla oleva lakki. Pintakelmun punainen väri kuitenkin haalistuu helposti.

Isohaperon malto on valkoista ja haurasta.

Nuorena sienen maku on hieman kirpeä, mutta mietonee kypsyessään.

Isohaperoa ei kannata sekoittaa hyvin samannäköiseen, mutta pahanmakuiseen tulipunahaperoon. Tulipunahaperon maltoa kuvaillaan hyvin hauraaksi ja ohueksi.

Lue myös: Paras sienikastike! Katin ohjeella valmistat helposti kermaisen soosin

Lampaankääpä

Lampaankääpä on suurikokoinen, joskin sen valkoisen lakin koko voi vaihdella muutamasta sentistä kahteenkymmeneen senttiin. Vanhetessaan lakista tulee kuparinruskea.

Paras tuntomerkki sienen tunnistamiseksi on sen tiivis pillistö, eli hatun alta löytyvät pienet pillit.

Sienen maku on mieto, mutta sitä pidetään erinomaisena ruokasienenä myös sen kiinteän koostumuksen vuoksi. 

Mustavahakas

Mustavahakasta sanotaan yhdeksi Suomen parhaimmista ruokasienistä.

Sen tummanharmaa lakki on kupera ja keskeltä kyhmymäisesti koholla, joskin vanhemmiten lakki muuttuu laakeammaksi. Harvat heltat ovat harmahtavan valkoisia, sienen paksu ja pehmeä malto puolestaan valkoista.

Jalka on tummaviiruinen, mutta lakkia vaaleampi.

Maku on mieto ja parhaimmillaan tuoreissa sienissä.

Mustatorvisieni

Mustatorvisieni muistuttaa nimensä mukaisesti mustaa, syvää torvea. Malto on ohutta ja nahkamaista.

Naamioitumisen mestaria on välillä hankala erottaa kuivuneiden lehtien seasta, mutta hyviä tunnusmerkkejä ovat helttojen puute sekä harmaa, ontto jalka

Mustatorvisienten maku on mieto.

Lue myös: Älä paistakaan heti öljyssä tai voissa – huippukokki neuvoo tekemään sienille asian, jonka luulit olevan "täysin kiellettyä"

Lue myös: Parasta sienirisottoa ikinä – näin kokit sen tekevät: "Superhelppo ja törkeän hyvä"

Katso myös: Ei pelkkiä kantarelleja! Mikä sieni kannattaa Saimi Hoyerin mukaan ehdottomasti opetella tunnistamaan?

Katso Makuja-sivuston parhaimmat reseptit!

Lähteet: Ruokavirasto, Luontoportti