Parikymppinen Matilda Latva-Nikkola ei ikinä tullut ajatelleeksi, että hän voisi saada aivoinfarktia, tyypillisesti iäkkäisiin ihmisiin iskevää sairauskohtausta. Elämä kuitenkin osoitti arvaamattomuutensa, kun Matilda sairastui vakavasti vain 23-vuotiaana, vaikka kuvitteli olevansa elämänsä kunnossa.
Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Matilda Latva-Nikkolan toinen lapsi oli syntynyt vasta kaksi viikkoa sitten. Yhtäkkiä 23-vuotiaalle naiselle iski järkyttävä päänsärky. Kun jomotus ei ottanut loppuakseen, Matilda hakeutui lääkäriin. Lääkäri kuittasi säryn migreeninä.
Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet Matildan päänsärkyyn. Kun kipua oli jatkunut kolmatta päivää, Matilda huomasi muitakin outoja oireita. Hänen vasen kätensä alkoi puutua, puhe oli sekavaa ja häntä itketti.
Terveyskeskuksessa nuori lääkäriopiskelija luuli Matildaa masentuneeksi ja totesi oireiden olevan taustaltaan psyykkisiä, Matilda sanoo. Hän itse kertoi epäilevänsä aivoinfarktia, mutta lääkäri sanoi, ettei niin nuori voinut sairastua ja määräsi Matildan kotiin.
Samana iltana kahdeksan aikaan Matilda sai kotonaan epilepsiakohtauksen. Silloinen puoliso soitti paikalle ambulanssin. Jo matkalla sairaalaan Matilda alkoi saada liuotushoitoa. Hänellä oli aivoinfarkti.
– Ensimmäinen asia, mitä mietin ambulanssissa, oli kuinka minun pieni vauvani ja kahden vanha poikani pärjäävät, nyt 28-vuotias Matilda muistelee.
Lue myös: Tunnetko oireet? Aivoinfarkti vaatii aina soittoa hätänumeroon – "jokainen minuutti on tärkeä"
Hengenlähtö oli tunneista kiinni
Matildan seuraava muistikuva on aivojen magneettikuvauksesta. Matildalla oli aivolaskimoiden tukos eli sinustromboosi aivojen oikean puolisella otsalohkolla.
Aivolaskimoiden tukos oli aiheuttanut laajan aivoinfarktin. Syyksi aivolaskimoiden tukokseen pystyttiin nimeämään ainoastaan raskaus ja synnytys. Myös yliaikaiseksi mennyt vauvan syntymä saattoi vaikuttaa asiaan: isokokoinen tyttövauva syntyi raskausviikolla 42.
Jälkikäteen Matildalle kerrottiin, että hänen selviytymisensä oli tunneista kiinni.
– Jos olisin päässyt tuntia myöhemmin hoitoon, olisi henki pois.
Matildan sairastuminen oli järkytys sekä hänelle itselleen että koko hänen lähipiirilleen. Ei kai nuori elämä vielä päättyisi? Entä jos päättyisi, kuka hoitaisi Matildan pieniä lapsia?
Onneksi Matilda selvisi. Hän heräsi sairaalasta ihmetellen, missä on, mitä on tapahtunut ja miksei hänen vasen kätensä toimi. Aivoinfarkti oli vahingoittanut Matildan aivojen oikeaa puoliskoa ja vaikuttanut näin vasemman puolisen yläraajaan.
Lisäksi Matilda sai tietää sairastavansa aivoinfarktin seurauksena pysyvästi epilepsiaa.
– Lääkäri sanoi suoraan, ettei tiedä, saako minusta työkuntoista, Matilda kertoo.
Uutinen oli kova paikka työnteosta ja käsillä tekemisestä pitävälle naiselle. Matilda ei halunnut työkyvyttömyyseläkkeelle 23-vuotiaana. Hän halusi tavalliselle äitiyslomalle pitämään huolta pienistä lapsistaan ja palata sitten töihin. Kävi kuitenkin niin, että Matilda jäi sairauslomalle ja hänen silloinen puolisonsa isyyslomalle lapsista huolehtimaan.
Matilda tunsi sisällään kuohuvan vihan ja epäuskon. Toisaalta hän oli onnellinen, että selvisi hengissä.
Menetetty vauva-aika harmittaa
Tämä kuva on otettu noin kolme vuotta sitten. Takana Matildalla oli viikon fatiikki-väsymysjakso ja epilepsiakohtaus.
Seuraavat kolme kuukautta kuluivat hämärän peitossa. Perhe ja ystävät auttoivat lasten hoidossa, kotitöissä ja kaupassa käymisessä.
Matilda on onnellinen, että hän putosi vahvan tukiverkon päälle, mutta harmittelee myös menetystään. Matilda ei pystynyt kantamaan vauvaansa sylissään eikä imettämään lasta saamiensa lääkkeiden vuoksi. Matildasta tuntuu kuin häneltä olisi tietyllä tavalla viety oikeus olla pienen tyttönsä äiti.
– En muista tyttöni vauva-aikaa itse, vain kuvista. Se kalvaa tänäkin päivänä.
Uutta mahdollisuutta vauva-arjen kokemiseen ei tule. Lääkäri suositteli Matildalle, ettei tämä enää hankkisi lapsia. Kolmesta lapsesta haaveillut Matilda päätyi kohdunpoistoon.
Samalla Matilda oli onnellinen, että sai ylipäätään olla äiti kahdelle pienelle lapselleen.
Uusi asenne elämään
Koko nuoren naisen elämä oli mennyt uusiksi. Epilepsian kannalta säännöllinen elämänrytmi ja lääkkeiden muistaminen on tärkeää. Myös stressiä ja väsymystä tuli alkaa välttää, sillä ne ovat kohtauksen laukaisevia tekijöitä.
Shokeeraava kriisi muutti myös Matildan arvoja. Jos itse ei voi hyvin, niin ei voi muukaan perhe.
– Pitää muistaa oma itsensä ja elää täysillä joka päivä, Matilda luonnehtii.
Matilda ymmärsi sopimisen merkityksen uudelta kantilta. Arvaamattomassa maailmassa ei kannata mennä riidoissa nukkumaan.
Sinnikyys tuotti tulosta
Vähitellen Matilda alkoi toipua aivoinfarktista. Fysio- ja toimintaterapian ansiosta vasen käsi alkoi pikkuhiljaa toimia – vaikka edelleenkin Matildan vasemmasta nimettömästä ja pikkurillistä puuttuu tunto ja vasemman käden puristusvoima on oikeaa heikompi. Puheterapeutti auttoi muuttamaan sammaltavaksi muuttunutta puhetta normaaliksi.
Epilepsialääkkeet pitivät kohtaukset pääosin kurissa. Matilda oppi tunnistamaan epilepsiakohtauksesta kielivät merkit: oudot hajut ja maut, hermostuneisuuden sekä todella inhotavan olon.
– Olen siinä mielessä onnekas, että minulla tulevat ennakko-oireet puoli tuntia ennen kohtausta, hän sanoo.
Kun oireet iskevät, Matilda menee makaamaan tai istumaan. Tajuntaansa hän ei kohtauksen aikana menetä.
Työttömyyseläkkeen sijaan Matilda opiskeli uuden ammatin
Nykyisin Matilda pystyy elämään suhteellisen normaalia arkea.
Matilda päätti alkaa opiskella. Hierojan opinnot osoittautuivat fyysisesti liian rankoiksi, ja lopulta Matilda päätyi kouluttautumaan maalariksi.
Lääkäri kehotti Matildaa ottamaan rauhallisesti, vähän kerrallaan. Innokkuudestaan huolimatta Matilda kärsi edelleen pahasta väsymyksestä. Suorittajatyyppinä hänelle oli kuitenkin tyypillisistä kasata hommia itselleen kahden edestä.
– Meinasin aluksi hamstrata liikaa, että nyt mennään täysillä. Ymmärsin, että kun vähän hidastaa, tulee vielä parempi.
Ja niinhän siinä kävikin. Matilda suoritti kolmen vuoden maalariopinnot puolessatoista vuodessa ja pääsi heti koulun jälkeen töihin työharjoittelupaikkaansa.
– Muistan valmistujaispäivänä, kun pääsin kotiin ja mietin, että ei hitto, tätä mä en olisi muutamia vuosia sitten ikänä voinut kuvitellekaan, kun hain työkyvyttömyyseläkettä.
Luovuttaa ei kannata
Matilda muistuttaa, ettei vaikeassakaan kriisitilanteessa kannata luovuttaa. Hän itse oli luovuttamispisteessä, mutta päätti taistella ja mennä pienin askelin eteenpäin.
Se kannatti. Matilda ei joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle vaan saa viettää suhteellisen normaalia arkea perheensä kanssa.
– Olen kiitollinen joka päivä, että saan olla äiti lapsilleni.