Kirja-arvio: Ex-suurlähettiläs Mikko Hautala haluaa itärajalle miinoja ja linnoitteita

Entinen Suomen Yhdysvaltain- ja Venäjän-suurlähettiläs Mikko Hautala haluaa rautaa rajalle – siis Suomen itärajalle. 

Kirjassaan Sotaa ja rauhaa Hautala sanoo suoraan, että Suomen tulisi yksiselitteisesti olla varautunut täysimittaiseen ja pitkään sotaan. Tähän pitäisi olla suoranaisesti jo valmis, sillä varoaikaa ei hänen mukaansa välttämättä tule. 

Tällainen sotapuhe on varsin harvinaista diplomaatilta. Tosin nykyisin Hautala on entinen diplomaatti, sillä hän on aloittanut uuden työn Nokian geopolitiikasta ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.

Eikö Nato auta?

Hautala myöntää, että Venäjä pitäisi varustautumistamme taatusti uhkana ja siksi “jonkinasteinen keskusteluyhteys Venäjään on tässä suhteessa tärkeää”. Lisäksi Suomen pitäisi signaloida, että varustautuminen on puolustuksellista.  

Entäpä Nato-jäsenyytemme, eikö se autakaan Suomea, lukija ihmettelee. Hautalan mukaan Naton päämoottorin eli Yhdysvaltain resurssit ovat rajallisia ja maa voi priorisoida Kiinan uhkaa. 

Jos Suomi päätyy sotaan, kyse olisi kuitenkin Naton ja Venäjän sodasta, jota käytäisiin kenties osana laajempaa suursotaa. 

Maantieteemme ei Hautalan mukaan anna isoja virheitä anteeksi vaikka maa olisi puolustusliiton jäsen.  

Kaiken kaikkiaan uuden kylmän sodan kausi on vääjäämättä Suomen politiikan viitekehys, Hautala summaa. 

Itärajalle miinoja ja linnoitteita

Hautalan mukaan perinteinen suomalainen tapa metsässä sotimisesta on vanhanaikaista ja rakennettuun ympäristöön kätkeytyminen saattaa olla turvallisempaa. 

Koska itärajalla ei ole juuri rakennettua ympäristöä, tarvitaan sinne Hautalan mukaan linnoitteita ja jalkaväkimiinoja. Suomen liittyminen Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen näyttäytyy nyt Hautalan mukaan virheenä. 

Lisäksi Hautala penää riittävän suurta valmiusjoukkoa itärajaa turvaamaan. Hänen mukaansa 50 000 sotilaan valmiusjoukko tai vastaava kansalliskaarti tai suojajoukko voisi olla sopiva. 

Kaiken tämän lisäksi puolustusteollisuuteen pitäisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän ja ylipäätään puolustusmenot pitäisi nostaa nykyiseltä hieman yli kahden prosentin BKT-tasolta kolmen prosentin tuntumaan. 

Lue myös: Puolustusvoimain komentaja haluaa keskustelua jalkaväkimiinoista: "Nyt turvallisuusympäristö on aivan erilainen"

Venäjä ja Yhdysvallat läheltä katsottuna

Hautalan näkemykset Suomenkin mahdollisesti hyvinkin synkästä tulevaisuudesta perustuvat laajaan tietämykseen, jota hän on vuosien varrelta kerännyt maailmalta. 

Moskovassa Hautala toimi Suomen suurlähettiläänä vuodet 2016 – 2020, jonka jälkeen hän oli suurlähettiläänä Washingtonissa. 

Hautala kuvaa venäläistä Suomen-politiikkaa ennen Nato-jäsenyyttämme välillä sekavaksi ja ristiriitaiseksi. Hänen mukaansa Venäjän hallinnon sisäinen koordinaatio ja onneton tiedonkulku saattoivat johtaa siihen, että eri viranomaiset suhtautuivat Suomeen hyvinkin eri tavalla. 

Toisaalta Venäjällä puhuttiin hyvästä naapurisuhteesta, toisaalta oli ilmatilaloukkauksia, siirtolaisten ujuttamista Suomeen (2015) ja lapsikiistoja. 

Venäjän kulissidemokratia

Venäjällä piti ymmärtää, että demokraattisista kulisseista huolimatta presidentti oli oikeastaan ainoa toimiva poliittinen instituutio, jolla oli nyrkki ja rahat. Presidentin apuna toimii Venäjän turvallisuusneuvosto. 

Hallitus oli ja on käytännössä virkamieshallitus, parlamenttia mukaileva duuma puolestaan kumileimasin ja “kunniakansalaisten päivähoitopaikka”. Myös puolueet olivat ja ovat edelleen presidentinhallinnosta johdettuja näennäispuolueita. 

Hautalan mukaan riitaisan opposition tilanne oli näköalaton, sillä vaikutusmahdollisuudet olivat olemattomat ja presidentti Vladimir Putinilla mitä ilmeisimmin oli aito enemmistö takanaan, joskaan ei niin suuri kuin vaaleissa kerrottiin. 

Nyt oppositio on hiljaa tai maanpaossa.

Lue myös: Irina teki Suomessa jotain, josta Putin ei pidä – Kremlin kiukusta on kirjallinen todistekin

Presidentti on valtiovalta

Hapuileva yritys johonkin demokraattiseen kehitykseen on Hautalan mukaan hiipunut ja presidentistä on tullut yhtä kuin valtiovalta, uusi tsaari, vaikka Hautala ei tuota sanaa käytäkään vaan puhuu yhteiskunnan syvärakenteiden ja Neuvostoliiton ajan vaikutuksista. 

Poikkeuksena vanhasta järjestelmästä valtiovalta oli Hautalan mukaan ymmärtänyt jättää kansalaisille tilaa elää yksityistä elämäänsä varsin vapaasti sillä ehdolla, että he eivät puutu politiikkaan. 

Jossain vaiheessa Venäjän historiapolitiikka alkoi muuttua kohti “suurvenäläistä ja imperialistista tulkintaa”. 

Erityisesti presidentti Vladimir Putin alkoi kiinnostua historiasta ja hänen analyyseissään Neuvostoliiton eri toimet 1900-luvulla nähtiin oikeutettuina. Hautala arvailee, että Putin halusi historiakäsityksillään nostaa isänmaallisia tunteita ja yhteenkuuluvaisuutta. 

Vuosien edetessä Venäjä muuttui. Se hyökkäsi Georgiaan, Krimille, Itä-Ukrainaan ja lopulta aloitti täyden hyökkäyssodan Ukrainaa kohtaan. 

Hautala pohtii, miksi länsi ei huomannut Venäjän politiikan muutosta. Toki muutos oli vähittäinen ja imperialismi voimistui sitä mukaan, kun maan talous ja sotilasvoima vahvistuivat. 

Hautalan mukaan jälkikatsannossa Baltian maiden ja Puolan näkemykset Venäjästä osuivat oikeaan, vaikka aikanaan monet väittivät näiden maiden levysoittimien juuttuneen paikalleen.

Lue myös: Suurlähettiläs Mikko Hautala seurasi aitiopaikalta, kun Putinin Venäjä luisui pimeyteen: "Lapset saivat marssikoulutusta" 

Yhdysvallat kiinnostui Kiinasta

Siinä missä Venäjä halusi jälleen tulla nähdyksi suurvaltana, todellinen uusi suurvalta oli sen selän takana.

Yhdysvallat normalisoi kauppasuhteensa Kiinaan vuonna 2000 ja vasta vuonna 2012 Barack Obaman hallinto huomasi Kiinan vaikutusvallan kasvaneen Yhdysvaltain näkökulmasta liian suureksi. 

Varsinainen muutos Kiina-politiikkaan tuli vasta Donald Trumpin kaudella 2018, jolloin Kiinaa alettiin pitää jonkinlaisena puolivihollisena. Joe Biden ei perunut Donald Trumpin Kiina-tulleja, joten Kiina-pelko ei ole puoluesidonnaista. 

Nyt Yhdysvallat on tilanteessa, jossa maapallolla on jälleen kaksi sotilaallista ja taloudellista napaa yhden sijaan. Kiinan vanavedessä monet pienemmätkin valtiot ovat Hautalan mukaan ryhtyneet haastamaan Yhdysvaltoja ja maa on aivan uudessa tilanteessa. 

Lisäksi Yhdysvalloilla on monia sisäisiä kiistoja, joiden takia esimerkiksi maan budjettia ei ole pystytty hyväksymään ajoissa lähes 30 vuoteen. Monet poliittiset kiistat ratkaistaan korkeimman oikeuden päätöksillä. 

Yhä useammat amerikkalaiset toivovat, että maan poliitikot keskittyisivät muiden maiden sijasta maan omien ongelmien hoitamiseen. 

Protektionismi nousee ja suhteet Eurooppaan horjuvat. Hautala kysyy, johtaako tämä kaikki siihen, että Yhdysvaltojen on yhä vaikeampi hyväksyä sotatappioita. Jos Yhdysvallat käpertyy itseensä, siinä saattaisi mennä meidänkin Nato-suoja. 

Toisaalta Hautala kertoo kirjassaan, että kun hän Suomen ja Ruotsin Nato-hankkeen aikana soitti myös entiselle presidentti Trumpille, tämä sanoi Hautalalle, että teimme oikean siirron hakiessamme Naton jäsenyyttä. 

Synkkiä näkemyksiä

Hautalan näkemykset melkeinpä mistä maailmankolkasta tahansa ovat enemmän tai vähemmän pessimistisiä ja synkkiä. 

Venäjä ei ole muuttumassa edes Putinin kauden jälkeen, Yhdysvaltoja kiinnostavat muut kuin Euroopan asiat, Kiina nousee ja voi aiheuttaa maailmanpalon. 

Suomen talous puolestaan näivettyy vaikka rahaa tarvittaisiin puolustukseen. 

Hautalan mukaan viime kädessä tärkeintä on löytää riittävä tahto ja ajattelumallit, jotka käytännössä johtavat Suomen negatiivisesta kierteestä positiiviseen. Toivottavasti tällainen ajattelu muuttaa myös maailmanpolitiikkaa.