Koirapelko syntyy usein säikähdyksestä. Pelon vuoksi koiria alkaa helposti välttelemään, jolloin ei saa myöskään rohkaisevia kokemuksia.
Pelon aiheuttama hysteerinen itkukohtaus ja paniikki.
Näin nykyisin 39-vuotias, majoitusalalla työskentelevä Jenni reagoi lapsena kohdatessaan koiran.
Jenni kertoo pelänneensä koiria siitä asti kuin muistaa, mutta hän ei kuitenkaan koe, että syynä olisi mikään yksittäinen tapahtuma. Jenniä ei ole koskaan esimerkiksi purrut koira, mutta hän kuitenkin muistaa lapsuudestaan pari tapahtumaa, jotka voisivat ehkä selittää pelkoa.
– Olin 2–4-vuotiaana reissussa perheen kanssa ja leikin heittelemällä palloa. Yhtäkkiä todella iso koira lähti pallon perään ja luulin, että koira tulee minun päälleni. Silloin olen pelästynyt todella paljon, vaikka koira ei ollut todellakaan edes kiinnostunut minusta vaan pallosta, Jenni kertoo.
Toinen selittävä tekijä voisi löytyä varhaiskasvatuksesta, missä Jenni oppi, että "kaikki eläimet purevat, eikä niihin saa koskea".
Lue myös: Innostunut koira pukkasi omistajaansa leukaan – vakavat seuraukset: "Painajaismaista"
"Säikähdys jää hyvin vahvana mieleen"
Koirapelko tai oikeastaan mikä tahansa pelko, joka liittyy johonkin kohteeseen, syntyykin yleensä juuri säikähdyksestä, selittää Mehiläisen psykiatrian vastuulääkäri Teijamari Laasonen-Balk.
Lapsena voi esimerkiksi säikähtää vierasta tai tuttuakin koiraa, joka on saattanut käyttäytyä vihaisesti tai aggressiivisesti, ehkä murissut tai jopa purrut.
– Silloin on ihan ymmärrettävää, että säikähdys jää hyvin vahvana mieleen. Varsinkin jos tilanteeseen on liittynyt turvattomuuden tunnetta ja pelkoa siitä, että käy jotenkin pahemmin. Ihmisten herkkyys on hyvin yksilöllistä. Osa on hyvin herkkiä reagoimaan pelon tunteella vahvasti myös silloin, kun kuulee jostakin tapahtumasta: esimerkiksi että koira on hyökännyt jonkun kimppuun, Laasonen-Balk selittää.
On mahdollista, että pelko voi syntyä myös tilanteesta, joka ei ole kohdistunut suoranaisesti itseensä. Esimerkiksi jos on nähnyt sellaisen tilanteen, jossa koira on käynyt jonkun kimppuun tai on nähnyt, että kaksi koiraa tappelee.
Laasonen-Balk kuitenkin uskoo, että suurimmaksi osaksi juuri omakohtaiset kokemukset herättävät pelon.
– Varsinkin jos tällainen toistuu, eli kohtaa uudelleen murisevan ja aggressiivisen koiran. Silloin pelko yleensä entisestään vahvistuu.
Kaikille pelko ei tietenkään kehity ainakaan niin voimakkaaksi, että sen käsittely vaatisi esimerkiksi psykoterapeuttista hoitoa. Herkkyys pelkotilojen muodostumiselle ja se, miten reagoi pelottaviin tilanteisiin on yksinkertaisesti ihmisen ominaisuus, eikä merkki vaikkapa luonteen lujuudesta.
Laasonen-Balkin mukaan on myös mahdollista, että vaikkei olisi edes kuullut tapauksesta, että koira olisi hyökännyt jonkun kimppuun, pelko voi syntyä niin sanotusti "liiasta varoittelusta", kuten mahdollisesti Jennin tapauksessa.
– Varsinkin herkässä ikävaiheessa olevalle ihmiselle korostunut varoittelu voi luoda kammon. Sitä käy helposti miettimään, että nyt kun on varoiteltu, pitää olla erityisen varovainen. Siitä voi kasvaa pelko, Laasonen-Balk toteaa.
Erilaisia tilanteita kokemalla altistuu monille asioille, jotka kasvattavat itseluottamusta ja rohkeutta. Jos kokemuksia joutuu välttelemään sen takia, että koirilla on peloteltu jo pienestä pitäen, ei välttämättä saa rohkeutta vahvistavia kokemuksia.
Lue myös: Lähes kaikki kokevat elämässään jotakin kauheaa – miksi kaikki eivät traumatisoidu? Psykologi kertoo, miten pahimmastakin selviää: "Toipuminen on se todennäköisin vaihtoehto"
Pelko koskee kaikkia eläimiä
Jennin pelko ei rajoitu pelkästään koiriin vaan koskee ylipäätään kaikkia nelijalkaisia eläimiä.
– Erikoisuutena en kyllä pelkää hämähäkkejä tai muita hyönteisiä, Jenni kertoo nauraen.
Koiran koolla ei ole varsinaisesti merkitystä pelon määrään, mutta koiran ulkonäöllä ja sen käyttäytymisellä sekä Jennin omilla mielikuvilla kylläkin.
– Joskus tuntuu, että suuremmat koirat, esimerkiksi kultainennoutaja, ovat helpompia. koska miellän, että se on jotenkin kiltti. Myös vanhemmat koirat ovat vähemmän pelottavia, koska ne harvemmin ovat enää vilkkaita ja leikkisiä.
Sen sijaan nuoret ja villit koirat saattavat pelottaa enemmän.
Isommissa koirissa Jenni saattaa kokea koiran karvaisen ja "nallemaisen" ulkonäön hieman tyynnyttäväksi, mutta asia on toinen, jos iso koira näyttääkin lihaksikkaalta, nopealta ja ehkä jopa hieman aggressiiviselta.
Aggressiiviseksi mielletty koira saattaa olla oikeasti luonteeltaan varsinainen nallukka, mutta mielikuvan vuoksi koiraa saattaa pitää pelottavampana kuin lempeän näköisiä koiria.
Jenni kertoo varautuvansa eri tavoilla vastaan tulevaan koiraan myös sen mukaan, kulkeeko koira pitkän hihnan päässä melko vapaana vai lähempänä ulkoiluttajaansa.
– Menen mieluummin toiseen reunaan katua. Välillä saattaa olla, että joku koira tuleekin haistelemaan, mutta se ärsyttää, jos omistaja ei osaa siinä kohtaa lukea minun reaktiotani ja vetää koiraa pois, Jenni kertoo.
Jenni toivoisi, että jos henkilö ei itse ota aloitetta ja lähesty koiraa omistajan luvalla, koiranomistaja pitäisi koiransa kauempana muista ihmisistä.
Laasonen-Balk muistuttaa myös, että kun on kyse eläimistä, kohtaaminen koiran kanssa voi johtaa arvaamattomaan tilanteeseen.
– Jos tilanne on jotenkin häiriöherkkä ja lähistöllä on muita koiria, ei ole takeita siitä, etteikö koira voisi alkaa esimerkiksi murista. Vaikeasti koirapelkoinen ihminen voi reagoida myös ääneen. Jos hänelle on vielä vakuuteltu, ettei koira tee mitään, helposti säikähtää, Laasonen-Balk toteaa.
Lue myös: Mitä koiran rotu kertoo sen luonteesta? Ei välttämättä juuri mitään, paljastaa tutkimus: "Jokainen koira on loppujen lopuksi yksilö"
Koirapelko helpottanut iän myötä
Jenni kertoo, että pelko koiria kohtaan on helpottanut huomattavasti iän myötä.
– Olen ollut lapsena hysteerinen, en pystynyt olemaan ollenkaan koirien kanssa samassa tilassa. Nostin aina jalat tuolille, mielellään olisin jopa seissyt sen tuolin päällä. En halunnut päästää yhtäkään koiraa lähelleni, Jenni kertoo.
Jenni kuvailee tunnetta paniikinomaiseksi.
Vuosien saatossa Jenni on kuitenkin siedättänyt itseään koirien läheisyydelle sen verran, ettei enää lähde kiertämään vastaan tulevaa koiraa kaukaa niin kuin lapsena.
– En ikinä kuitenkaan esimerkiksi silittäisi koiraa oma-aloitteisesti.
Jenni pystyy myös oleilemaan ystävänsä koiran kanssa samassa tilassa, sillä koira ikään kuin tunnistaa Jennin pelon ja osaa jättää tämän rauhaan.
Kyseinen koira osaa siis hyvin lukea Jennin suhtautumista siihen ja muistaa miten toimia, vaikkeivat koira ja Jenni näkisikään toisiaan kuin puolen vuoden välein.
Jenni kertoo yrittäneensä pohtia, mitä hän koirissa oikeastaan pelkää. "Olen yrittänyt miettiä tätä asiaa ihan järjellä. Luulen että se on juuri se, että pelkään niiden hyökkäävän kimppuuni tai nappaavan minusta kiinni".
Jennin mukaan koirat yleisesti ottaen aistivat hänen pelkonsa selkeästi ja toisin kuin ystävänsä koira, ne yrittävät tulla entistä hanakammin lähelle.
– Kaikki sanovat minulle aina, että älä näytä sitä pelkoa, että se vain provosoi koiria entisestään. Sehän saa minut vielä enemmän kauhun valtaan, että miten pystyn vaikuttamaan rauhalliselta, kun oikeasti pelkään.
Mutta pystyvätkö koirat oikeasti haistamaan pelon? Kyllä vain, sanoo eläinten käyttäytymisanalyyttisen koulutuksen asiantuntija, Emmi Hakio. Lue Hakion haastattelu, jossa asiantuntija antaa vinkkejä koirapelkoiselle koiran eleiden tulkitsemiseen.
Vaikka koirapelko onkin hellittänyt vuosien saatossa, ei Jenni omien sanojensa mukaan tule ikinä päätymään siihen pisteeseen, että hän esimerkiksi hankkisi itse koiran.
Lue myös: Huoli kävi toteen, ja moni haluaa nyt kierrättää "ongelmalemmikkinsä" – HESY muistuttaa vaihtoehdosta "laiskalle ja vastuuttomalle" teolle
Muiden suhtautuminen koirapelkoon
Koirapelko on melko yleinen ilmiö, mutta harva haluaa puhua asiasta. Jenni kertoo, ettei ole itse koskaan hävennyt asiaa, koska pelko on ollut niin vahva, ettei sitä ole pystynyt peittelemään millään tavoin.
Nykyisin koirapelkoon suhtaudutaan Jennin mukaan jo suhteellisen hyvin, mutta varsinkin hänen ollessaan nuorempi, asiaa vähäteltiin usein.
– Mikään ei ottanut päähän niin kovasti kuin se, että jos itse totesi, että älä tuo koiraa lähelleni, vastaus oli: "Tämä on ihan kiltti, ei se tee mitään, katso nyt!". Se ei auta, Jenni toteaa.
Jenni tiedostaa, että useimmille koiranomistajille oma koira on kaikki kaikessa ja voi olla jopa loukkaavaa, jos joku koiraa pelkää tai pyytää ettei koiraa päästetä hänen lähelleen.
Nykyään Jenni kokee, ettei hänen tarvitse tuoda koirapelkoaan enää samalla tavoin esille kuin nuorempana. Jenni kuitenkin toivoo koiranomistajien ymmärtävän ja hyväksyvän sen faktan, että kaikki eivät yksinkertaisesti pidä koirista ja jotkut jopa pelkäävät niitä.
Varsinkin lapsena koirapelkoa ei pysty pahemmin peittelemään, sillä reaktiot saattavat olla hyvin vahvoja.
Lue myös: Tiesitkö? Tällöin koiraa on pakko pitää kiinni – tästä syystä kiinipitoajan kunnioittaminen on tärkeää
"Voi aiheuttaa häpeän tunnetta"
Laasonen-Balk vahvistaa, että koirapelkoon, kuten muihinkin pelkotiloihin liittyy usein myös häpeää.
– Me ihmiset olemme taipuvaisia monessa tilanteessa vertailemaan itseämme muihin: Omaa käyttäytymistä, suhtautumista ja ulkonäköä – hyvin monenlaisia itseen liittyviä asioita vertaillaan, Laasonen-Balk selittää.
Jos ihminen itse kokee, että hänellä on jotain puutteita tai hankalia ongelmia, joista juuri hän kärsii, voi se herättää tunteen, että on jotenkin erilainen tai huonompi kuin muut.
Laasonen-Balkin mukaan koirapelon lisäksi häpeän tunnetta voivat aiheuttaa monet muutkin pelot, koskivat ne sitten pimeää, hämähäkkejä, ahtaita tai korkeita paikkoja.
– Mikä tahansa sellainen ahdistuneisuuteen liitetty tunne voi mielestäni aiheuttaa häpeän tunnetta. Ja sellaista tiettyä epäonnistumisen ja hallinnan menettämisen tunnetta, Laasonen-Balk toteaa.
Lue myös: Kuinka vanhaksi koirasi elää? Tutkimus selvitti koirarotujen eroja – listan häntäpäässä "huolestuttava havainto"
Koirapelkoa voidaan hoitaa
Laasonen-Balk kertoo, että koirapelkoa voidaan hoitaa henkilön niin halutessa esimerkiksi psykoterapian keinoin. Pelkotilojen hoidossa juuri altistaminen pelottaviin tilanteisiin on yleensä tehokkain hoitomuoto.
– Pelko-oireisiin liittyy useasti välttämiskäyttäytyminen. Eli kun pelätään jotakin, kuten koiria, vältellään myös tilanteita, joissa olisi mahdollista tavata koiria. Terapiassa pyritään pääsemään irti välttämiskäyttäytymisestä, Laasonen-Balk selittää.
Jenni kertoo olevansa koirien seurassa aina jotenkin varautunut ja tarkkailevansa jatkuvasti, mitä koira tekee, vaikka se makaisia rauhallisesti paikallaan.
Käytännössä altistusta lähdetään toteuttamaan hyvin matalalla kynnyksellä, mielikuva-altistuksilla: turvallisessa terapiatilanteessa voidaan yksinkertaisesti katsella erilaisten koirien kuvia.
– Mielikuvissa voidaan sitten ajatella, miltä koiran silittäminen tuntuisi: onko turkki pehmeää, onko se karheaa. Miltä tuntuu, jos koira nuolaisisi kättä?
Altistuksessa edetään pikkuhiljaa vaativampiin altistuksiin ja lopulta lähdetään ensiksi oikeasti katselemaan koiria, oleilemaan koiran läheisyydessä sekä kokeilemaan, miltä koiran koskettaminen tuntuu.
Se, haluaako koirapelkoinen ylipäätään olla koirien kanssa tekemisissä, on täysin yksilöllistä.
– Toki se pelko säilyy, jos ei itseään millään tavalla altista pelon kohteelle. Harvinaista olisi, että pelosta pääsisi ilman altistamista eroon, Laaksonen-Balk toteaa.
