Helsingin yliopiston ja THL:n yhteistyönä tekemä tutkimus selvitti, millaiset tekijät vaikuttivat aktiivisuuteen ottaa koronarokote.
Helsingin yliopiston ja Terveyden hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteistyönä tekemässä tutkimuksesa selvisi, että ensimmäisen koronarokotteen jättivät ottamatta etenekin sellaiset ihmiset, joilla ei ollut palkkatuloja tai joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Ottamatta jättämiseen vaikutti sekin, jos lähisukulaiset, etenkin äiti, eivät koronarokotetta olleet ottaneet. Lisäksi terveyteen liittyvistä muuttujista etenkin mielentervyes- ja päihdeongelmista kertovat diagnoosit tai lääkeostot olivat tulosten mukaan yhteydessä pienempään aktiviisuuteen rokottautumisessa.
– Palkkatulojen puuttuminen voi johtua joko työttömyydestä, sairaudesta tai eläköitymisestä. Lisäksi tuloksemme osoittivat, että palkansaajien joukossa pienempipalkkaiset ottivat muita harvemmin ensimmäisen koronarokotteen, toteaa tutkijatohtori Tuomo Hartonen Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista FIMMistä tiedotteessa.
Tutkimuksessa testattiin lähes 3000 terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan liittyvän muuttujan yhteyttä ensimmäisen koronarokoteannoksen ottamiseen. Tiedotteen mukaan kyseessä on kansainvälisesti laajin tähän mennessä aihetta selvittänyt tutkimus.
Lue myös: Syöpään kehitetään rokotetta pikavauhtia – yllättävän nopea kehitys koronan ansiota
Havaituille yhteydelle ei selkeää syytä, mutta joitain oletuksia
Hartonen huomauttaa, ettei tutkimus anna vastauksia siihen, mistä havaitut yhteydet johtuvat.
– Voimme kuitenkin olettaa, että esimerkiksi matalapalkka-aloilla työskentelevien voi olla vaikeampaa sovittaa rokotusaika omiin työaikoihinsa. Rokotuksen järjestämiseen tai luotettavan tiedon hankkimiseen liittyvät haasteet saattavat koskea erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä. Vieraskielisten taas voi olla hankalampaa saada tietoa omalla äidinkielellään, Hartonen pohtii.
Tutkijoiden havainnot pohjautuvat FinRegistry/FinRekisterit-tutkimusaineistoon. Tutkimuksessa analysoitiin koko väestön kattavia kansallisia terveys- ja väestötietorekisteritietoja 30–80-vuotiaiden osalta koronapandemiaa edeltävältä ajalta. Saatuja tuloksia verrattiin rokotusrekisteristä saatuihin tietoihin ensimmäisen koronarokoteannoksen osalta.
Tutkijoiden mukaan tulokset kuvaavat muuttujien ja rokottautumisen yhteyttä väestötasolla, mutta syy-seuraussuhteista ei niiden perusteella voi vetää johtopäätöksiä. Selvää kuitenkin on, että muutenkin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien joukossa rokottautumisaktiivisuus on ollut heikointa.
Ainakin yhden koronarokotuksen ottaneiden henkilöiden osuus koko tutkimusaineistossa oli noin 90 prosenttia. Kuitenkin rokotettujen osuus oli vain 19 prosenttia siinä yhdessä prosentissa väestöä (noin 32 000 ihmistä), jonka ennustettu rokottautumistodennäköisyys oli pienin.
Lue myös: Keväällä 2021 teholle joutunut Eija kertoo, millaista on elämä pitkittyneiden koronaoireiden kanssa – "Viime keväänä en aina muistanut, minne olin menossa"
Koneoppimiseen perustuvasta mallista hyötyä tulevaisuudessa?
Tutkijat muodostivat myös koneoppimiseen perustuvan rokottautumista ennustavan mallin, joka pystyy erottelemaan ne riskitekijöiden yhdistelmät, joiden kohdalla todennäköisyys ottaa koronarokote on selvästi keskimääräistä pienempi.
– Tutkimuksemme on luonut puitteet tunnistaa koneoppimisen ja tilastollisten menetelmien avulla ne ryhmät, joiden osallistuminen rokotusohjelmiin on kaikkein epätodennäköisintä, toteaa tästä osatutkimuksesta vastannut ryhmänjohtaja Andrea Ganna FIMMistä tiedotteessa.
THL:n tutkimusprofessori Markus Perolan mukaan tuloksia ja ennustemallia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi rokotekampanjoita suunniteltaessa.
Tutkimus esiteltiin Nature Human Behavior -julkaisussa.
Lue myös: Huomasitko muutoksia kuukautiskierrossasi pandemian aikana? Näistä asioista se voi johtua
Lue myös: Silmän verisuonitukos oli todennäköisesti seurausta koronavirusrokotteesta – "Ensimmäinen, mihin on nyt saatu ratkaisu"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Lähde: Helsingin yliopisto