Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pyrkii löytämään keinoja, joilla ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemaa voitaisiin parantaa ja työhön liittyvää hyväksikäyttöä ehkäistä. Samalla halutaan taata, että työvoimaa riittää myös jatkossa.
Ongelmat marjanpoimijoiden työoloissa ja palkkauksessa ovat olleet laajalti esillä myös julkisuudessa viime vuosina.
Hallituksen tavoitteena on tehdä lakimuutoksia, jotka tulisivat voimaan satokauteen 2025 mennessä. Yksiselitteistä ratkaisuehdotusta ei ole löydetty.
Lue myös: USU: Noin tuhat thaimaalaista poimijaa yritetään palkata työsuhteeseen Suomeen kesäksi
Ministeriö julkisti maanantaina Pellervon taloustutkimuksen (PTT) ja Vaasan yliopiston tekemän selvityksen, jossa arvioitiin, millaisia taloudellisia vaikutuksia kahdella eri työllistämisvaihtoehdolla olisi.
Samalla TEM julkisti oman työryhmänsä loppuraportin.
Ensimmäinen tarkasteltu vaihtoehto oli, että marjanpoimijat tulisivat Suomeen työsuhteessa kausityöhön perustuen.
Vaikka työsuhde takaisi poimijoille vähimmäispalkan turvan ja työsuhteen edut, se ei yksinään estäisi mahdollista hyväksikäyttöä tai velkaantumista kotimaassa.
Lue myös: Marja-alan yhtiön ihmiskauppatutkinta laajenee – epäilyjä törkeästä ihmiskaupasta kahdella marjanpoimintakaudella
Vaihtoehtona selvitettiin työskentelyä itsenäisinä elinkeinonharjoittajina, mitä ei kuitenkaan pidetty realistisena vaihtoehtona.
– Selvää on, ettei kummallakaan ratkaisulla sellaisenaan saataisi hyväksikäyttöä loppumaan, vaan tarvitaan sekä alan omaa vastuullisuustyötä että viranomaisten ennakko- ja jälkivalvontaa, ministeriön työryhmän loppuraportissa todetaan.
PTT:n ja Vaasan yliopiston selvityksen mukaan työsuhteisessa työskentelyssä tultaisiin todennäköisesti noudattamaan jonkinlaista tuntipalkkaisuuteen perustuvaa vähimmäispalkkatasoa.
Lue myös: Järkyttynyt marjayrittäjä: Kyllä tuleva kausi on menetetty, jos ei saada Thaimaasta poimijoita – ulkoministeriö ei myönnä poimijoille enää turistiviisumeita
Samalla taloudellinen riski huonosta satokaudesta siirtyisi poimijoilta työnantajille.
Tällöin eniten tienaavien ansiot jäisivät kuitenkin aiempaa pienemmiksi.
Selvityksen mukaan tuntipalkkaisuus ei motivoisi poimijoita samalla tavalla kuin urakkapalkka.
Työsuhteesta huolimatta työntekijän matkakulut Suomeen olisivat edelleen heidän omalla vastuullaan, mikä aiheuttaisi edelleen velkaantumista lähtömaassa.
Vaihtoehtona yrittäjyys
Itsenäisinä toimijoina työskentely vaatisi ulkomaalaisilta poimijoilta byrokratian hallintaa, mitä ei selvityksen mukaan pidetty realistisena suomen kieltä osaamattomilta marjanpoimijoilta.
Elinkeinonharjoittajina marjanpoimijoiden tulisi rekisteröidä yritystoimintansa Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin ja hakea yrittäjän oleskelulupaa Maahanmuuttovirastolta.
Luvan saamiseksi heidän olisi laadittava liiketoimintasuunnitelma ja perustettava Y-tunnus.
Lue myös: Marja-alan ihmiskauppavyyhti on johtanut korruptiotutkintaan Thaimaassa
ETA-alueen ulkopuolisten toimijoiden olisi lisäksi hankittava toiminimelle edustaja, jolla on pysyvä asuinpaikka Suomessa, mikäli toimijan oma kotipaikka ei ole Suomessa.
– Käytännössä poimijoilla ei olisi edellytyksiä suoriutua lakisääteisistä velvollisuuksistaan, sanoo PTT:n vanhempi ekonomisti Henna Busk.
TEMin työryhmä esitti kolmanneksi vaihtoehdoksi sen, että luonnontuotteiden kerääminen lisättäisiin kausityöasetukseen samalla kun maahantuloväylä avattaisiin yrittäjä-poimijoille marjalakia kehittämällä.
Tällöin keskinäisen sopimussuhteen järjestäminen jäisi marja-alan yrittäjien ja työntekijän keskenään päätettäväksi.