Tero Järvenpää: Voimat riittää 90-metriseen

Se tarkoittaa sitä, että hän haluaa vaihtaa Pekingin olympiakisojen neljännen sijan mitaliin Berliinin elokuisissa MM-kisoissa. Yksi tulos saa kuitenkin Järvenpään aloittamaan innostuneen analyysin keihäänheitosta: 90 metrin haamuraja.

Nykyisellä keihäsmallilla kaikkiaan 12 miestä on ylittänyt 90 metriä, mutta sitä Järvenpää ei muista ulkoa.

- Jos sanon 15, en varmaan ihan kaukana ole... nimet tietäisin varmaan kaikki, Järvenpää sanoo.

Suomalaisista nykyheittäjistä vain Tero Pitkämäki on rikkonut 90 metrin rajan. Järvenpään ennätys on viime kesänä Tampereella heitetty 86,68.

Mikä on 86,68-metrisen ja 90-metrisen ero?

- Riippuu aika paljon missä heittää, Järvenpää vastaa ja muistuttaa olojen vaikutuksesta.

- Pekingissä heitin yliastutun 88-metrisen, joka oli aika lailla samanlainen kuin se 86,68 Tampereella, missä oli vastatuuli. Jos heittäisin 1,5 metriä pitemmälle kuin Tampereella, se voisi olla 90-metrinen myötätuulessa.

Järvenpää on varma, että hänen nykyiset voimansa ja nopeutensa riittävät 90 metrin heittämiseen.

- Kyllä ne riittävät. Usein keihäänheittäjät miettivät liikaa sitä, riittävätkö voimat. Yleensä se tulee muista jutuista, kuten vauhdista ja miten sen saa hallittua tuelle tullessa. Eli vauhtia, tukijalka suorana ja vartalo rentona, sitten siinä ei tarvita ihan hirveitä voimia. Mutta siinä onnistutaan niin harvoin, ettei niitä ysikymppisiä usein tule.

- 90 metriä on heitetty niin monenlaisilla voimilla, ettei sitä pidä edes miettiä. Tietyllä tasolla toki pitää olla, mutta ei se siitä ole kiinni. Vähän pidemmät kädet saisi olla, mutta siihen en voi vaikuttaa.

Paras heitto vuonna 2005

Mistä 90 metrin saavuttaminen sitten on kiinni? Järvenpää sanoo, että hänen kohdallaan ratkaisevaa on, miten tukijalka pitää.

- Se on yksi olennaisista. Ja vauhti, tulonopeutta hiukan lisää. Siinä se on pähkinänkuoressa, mutta siinä miten tuki pysyy suorana ja miten törmäys vastaanotetaan, on paljon pikkuasioita. Se on keihäänheiton suurin vaikeus, miten saa tuen pitämään ja vartalon pysymään jämäkkänä, ettei mistään pääse vuotamaan.

Järvenpää kertoo tietävänsä heiton pituuden heti, kun keihäs irtoaa kädestä. Niin kävi myös silloin, kun Järvenpää heitti ennätyksensä 86,68.

- Tuli se tunne, että nyt tökkäsi hyvin. Muutamassa heitossa tuntee sen törmäyksen kropassaan, kun tuki tulee maahan. Kroppa pääsee iskemään, eikä mistään vuoda. Hidastuskuvista olen katsonut, että oli siinäkin heitossa omat virheensä, mutta ero moniin muihin heittoihin oli, että tukijalka pysyi suorana.

Joskus tulee yllätyksiäkin. Järvenpään kohdalle sellainen osui kesällä 2005.

- Heitin ekan kerran 84-metrisen. Se on elämäni paras heitto edelleenkin.

- Osin oli tuuriakin, että sattui napsahtamaan kohdalleen. Tukijalka oli lähes täysin suorana ja kroppa pääsi iskemään ylävartalon kautta, se ei niiannut liian aikaisin, vaan ylävartaloon tuli valtavat jännitykset. Mutta en edelleenkään hae sellaista heittoa, koska jos tekisin niin, se ei onnistuisi.

Suomen ennätys on Aki Parviaisen 93,09. Tuloksen 10-vuotispäivä häämöttää kesäkuussa.

- Kyllä se on aika karmeen kova suoritus. Se oli varmaan yksi Akin helpoimmista heitoista. Tosi pitkät heitot näyttävät usein tosi vaivattomilta, paketti toimii saumattomasti. Akikin on varmaan tullut kovemmalla tulonopeudella, mutta silloin tekniikka toimi.

(MTV3-STT)