Luca-Emil, 3, syntyi ilman pohjeluuta ja jalka amputoitiin – Vanhemman huoli oli kova: "Pojalla on tahtoa, hän ei anna periksi"

Huoli on kamalan kova. Se tuntuu siltä kuin äiti Sini Mykkäsen sydäntä puristettaisiin hirvittävällä voimalla.

On vuosi 2014, ja raskauden aikana on käynyt ilmi, että vielä syntymättömälle pojalle ei ole kehittynyt pohjeluuta. Varpaitakin puuttuu.

– Joudutte käymään vielä useita kertoja kuvauksissa, lääkäri totesi havaittuaan jalan kasvuhäiriön rakenneultran jälkeen.

Tunne on valtava, koska rakkaus lasta kohtaan on jo ääretöntä. Huoli kulkee vielä kauan pojan vanhempien rinnalla. Ajan myötä herää kysymys, että miksi näin tapahtui, mutta vastausta ei ole.

Vielä tuolloin on mahdotonta tietää, että murehtiminen on turhaa. Siitä poika pitäisi itse huolen.

"Ei minkäänlainen ongelma"

– Tämä on potsi, 3-vuotias Luca-Emil Mykkänen kajauttaa kotinsa sohvalta.

Luca-Emil tarkoittaa vasemmassa jalassa olevaa proteesia. Sen alla olevaa suojaa hän kutsuu "tupeloksi" ja päällä olevaa sidettä "liiviksi". Potsissa on Autot-elokuvista tutun Salama McQueenin kuva.

On kulunut nelisen vuotta siitä, kun kehityshäiriö havaittiin. Lopulta Luca-Emilin jalka jouduttiin amputoimaan, kun hän oli noin seitsemän kuukauden ikäinen. Jalkaan asetettiin "potsi".

– Laita se vain itse takaisin, isä Joonas Blomberg opastaa poikaansa sohvalta, kun Luca-Emil asettelee proteesia paikalleen.

Luca-Emilissä riittää virtaa

Luca-Emil istuu tyytyväisenä sohvalla siskonsa Tiia-Marian, 4, ja vanhempiensa vieressä. Myöhäinen iltapäivä kurkistelee verhojen takaa, mutta pienessä Luca-Emilissä riittää virtaa.

Vain tovia aikaisemmin hän esimerkiksi näytti, kuinka korkealle pystyy pomppaamaan – ja korkealle hän hyppääkin.

– Proteesi ei ole ollut Luca-Emilille minkäänlainen ongelma, Joonas tiivistää.

Asia on vanhempien mukaan juuri päinvastoin; proteesi tuntuu antavan pojalle vain lisää vauhtia. Perässä on joskus vaikea pysyä.

"Hieraisimme silmiämme"

Takaiskujakin on tullut. Amputaation jälkeen jouduttiin tekemään vielä korjausleikkaus, kun Luca-Emil oli vajaan kahden vuoden ikäinen.

Leikkauksen takia proteesi oli kahden kuukauden ajan irti pojan jalasta. Vanhemmat olivat varmoja, että Luca-Emil joutuisi opettelemaan kävelemään uudestaan.

– Mutta kun hän sai sen proteesin, hän ampaisi saman tien menemään ja mikään ei ole sen jälkeen häntä pysäyttänyt, Sini kuvailee.

– Saimme molemmat hieraista silmiämme, Joonas jatkaa.

Vaikea r-kirjain jäi pois

Entä, mitä Luca-Emil ajattelee potsistaan?

Poika selittää, että sen nimi on peräisin äidiltä. Sini puolestaan avaa, että proteesin nimi tulee siitä, kun poika ei osannut vielä nuorempana sanoa r-kirjainta.

Proteesi tuntuu olevan Luca-Emilille tavallinen osa elämää. Osa häntä.

– Minulla on aina ollut potsi ja aina ja aina, Luca-Emil sanoo.

Huoli osoittautui turhaksi

Huoli, joka painoi kehityshäiriön takia, osoittautui siis lopulta tarpeettomaksi.

Vaikka tunne vielä toisinaan pulpahtaa pintaan, vanhemmat ovat ymmärtäneet Luca-Emilin pärjäävän seuratessaan hänen kasvua ja kehitystä.

Viimeistään vanhemmat ymmärsivät asian, kun Luca-Emil sai ensimmäisen proteesin noin vuoden ikäisenä.

– Hän lähti opettelemaan kävelyä ja huomasin, että hyvä siitä tulee, Joonas kuvailee.

Avain on ollut vanhempien mukaan Luca-Emilin asenne. Jos poika kaatuu, hän nousee ylös.

– Näkisin, että pojalla on tahtoa. Hän ei anna periksi. Jos jokin ongelma tulee, niin hän tekee sen eteen niin kauan työtä, että onnistuu, Joonas sanoo.

– Hän on periksiantamaton, Sini jatkaa.

Kompurointia ja pyllähtelyä

Nyt on kuitenkin aika pukea ulkovaatteet ylle ja lähteä ulos. Kodin pihalla on leikkipuisto, jossa sijaitsee myös hiekkalaatikko.

Luca-Emil vaatii, että saa kantaa lelut ulos. Lapiot, autot ja muut hiekkalaatikolla tuiki tärkeät tarvikkeet on pakattu siniseen kangaskassiin.

Portaita alas kavutessa Luca-Emil näyttää jälleen ripauksen asenteestaan. Hän kompuroi ja pyllähtää pehmeästi, mutta isän lohdutettua hetken Luca-Emil nousee ylös ja jatkaa matkaansa.

Pihalla Luca-Emil ja isosisko Tiia-Maria viilettävät vauhdilla. Yhtenä hetkenä he ovat hiekkalaatikolla ja toisena keinumassa. Vanhempien silmä on tarkkana.

Isä Joonaksen mukaansa Luca-Emilin luonnetta kuvailee parhaiten sana energinen.

– Todella energinen, Sini lisää.

"Siinä on itsekin kasvanut"

Vanhempien mukaan perheen arki ei eroa minkään muun perheen arjesta millään tavalla. Aamupalaksi syödään toisinaan leipää sekä jogurttia ja toisinaan puuroa.

Pojan asenteesta puhuttaessa vanhemmat kuvailevat, että se on opettanut myös heille paljon.

– Siinä on itsekin kasvanut mukana, Sini sanoo.

Ulkopuolinen tosin huomaa hetkessä, että liittyy asiaan muutakin. Vanhempien ja isosiskon tuella ja rakkaudella on mitä ilmeisimmin paljon tekemistä pojan asenteen kanssa.

"Periksi ei kannata antaa"

Joka tapauksessa on selvää, että monella on opittavaa pienen Luca-Emilin suhtautumisesta elämään. Asioita ei pidä murehtia liikaa – usein niille voi tehdä jotain.

– Kyllä uskon, että Luca-Emilin asenne antaa monille uskoa omaan tekemiseen, Joonas sanoo.

– Ei kannata ihan heti luovuttaa. Periksi ei kannata antaa, Sini sanoo samalla, kun Luca-Emil juoksentelee hänen takanaan.